Pitkä koeaika on lopulta sekä työntekijän että työnantajan turva, mutta miten työsuhteen purkuun koeajalla pitäisi suhtautua?

Jos mietit vähän, huomaat pian että jokaisella lienee tuttavapiirissään joku tai useampikin henkilö, jolle työsuhteen purkaminen koeajalla on osunut kohdalle. Joko omasta aloitteesta tai työnantajan puolelta. Itsekin olen purkanut työsuhteen oma-aloitteisesti koeajalla, sillä kohdalle sattui samaan aikaan osumaan työtarjous, jota en yksinkertaisesti voinut ohittaa. Ystäväni lähti uudesta työstään toisena työpäivänä, koska työnantaja paljastui sovinistiksi. Eräälle toiselle taas kävi niin, että etteivät odotukset puolin ja toisin yksinkertaisesti kohdanneet ja hyvästit jätettiin lopulta hyvillä mielin.

Työsuhteen purkaminen koeajalla on näistä kaikista tarinoista huolimatta yksi työelämän tabuista, joista yleensä vaietaan ja josta jopa nolostutaan, etenkin työnantajan ollessa aloitteen tekijänä purussa. Ajatellaan, että kyseessä on yksipuolinen epäonnistuminen, vaikka taustalla voi olla useita syitä - työnantajasta, työntekijästä tai molemmista johtuvia. Toisaalta aihe on tabu senkin takia, että sen uskotaan olevan kovin harvinaista - ehkä juuri siksi, ettei aiheesta juuri puhuta avoimesti. Ja kuitenkin näitä tarinoita löytyy varmasti jokaisen lähipiiristä.

Jos mietitään sitä, miten työsuhteen purkamiseen koeajalla päädytään ja miten sen voisi välttää, huomataan että lopulta rekrytointiprosessikin voi antaa vain tietyn pintaraapaisun molempien osapuolten odotuksista, toiveista ja työn realiteeteista. Ei siis oikeastaan ei ole ihme, että työsuhteita myös puretaan koeajalla, jolloin työn realiteetit todella nähdään. Työ ei ehkä olekaan sellaista kuin on odotettu tai luvattu, valitun henkilön osaaminen tai persoona ei ehkä sittenkään sovi organisaatioon ja niin edelleen - syitä purkuun on yhtä monta kuin purkujakin. Tärkeää onkin ymmärtää, että syitä ja tarinoita tapausten takana on monenlaisia, eikä yleistää.

Tärkeää on myös ymmärtää, ettei kukaan varmasti tahallaan tavoittele työsuhteen purkamista koeajalla, sillä kyseessä on molemmille osapuolille iso investointi. Aina kun uusia työntekijöitä rekrytoidaan, panostetaan sekä aikaa että rahaa – samoin työnhakija investoi omaa aikaansa ja vaivaansa. Valitettavaahan se on, jos työsuhde ei osoittaudu sellaiseksi kuin on odotettu ja se joudutaan syystä tai toisesta purkamaan, mutta tuskin kukaan tätä huvikseen vaan tekee.

Yksi oleellinen tekijä virhearvioiden välttämiseksi tai ainakin niiden minimoimiseksi on avoimuus. Tämä koskee erityisesti rekrytointiprosessia, mutta jatkuu ehdottoman tärkeänä osana läpi työsuhteen: mitä odotuksia ja tavoitteita osapuolilla on, miten ne täyttyvät tässä "suhteessa" ja jos eivät täyty, miten tulisi toimia. Ehkä inhottavin tapa hoitaa työsuhteen purku koeajalla on odottaa ja odotuttaa toista osapuolta mitään varoittamatta aivan viime metreille saakka – ja tiputtaa pommi pahaa aavistamattoman osapuolen niskaan.

Molemmilla osapuolilla on vastuu siitä, että avoin suhde syntyy ja että koeajan puitteissa voidaan tehdä kaikki tarvittava, jotta purkamiseen saakka ei tarvitse mennä. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, avoimella vuorovaikutuksella vältettäisiin monta työelämän karikkoa - tämä on yksi niistä.

Tietenkään aina sille ei yksinkertaisesti voi mitään, että työsuhde tulee päätökseensä jo ennen kuin on kunnolla ehtinyt alkaakaan. Kuten muuallakin työelämässä, välillä tehdään virhearvioita ja aina rekrytointi ei ole onnistunut "match", mutta ottaen huomioon kuinka paljon väärinkäsityksiä puhumattomuus työelämässä aiheuttaa, voitaisiin avoimuudella ja keskustelulla saavuttaa parempi lopputuloksia.

Onko sinun työsuhteesi päättynyt koeajalla - miksi?

Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina