Pari vuotta sitten otin jälleen kerran puheeksi työkuormani työnantajan kanssa. Olin kärsinyt työuupumuksesta jo aiemmin. Työnantajan edustaja kysyi: ”Etkös sä ole opiskellut työhyvinvointia? Eikös siihen kuulu myös ajanhallinta?”. Työnantajani odotuksena oli ilmeisesti, että olisin opintojeni myötä oppinut olemaan uupumatta sietämättömissä työoloissa. En oppinut olemaan uupumatta suoritetusta tutkinnosta huolimatta.

Sairauslomia oli työpaikassani paljon, ja vaihtuvuuskin oli ajoittain kova. Irtisanouduin tästä työstä noin vuosi sitten työuupumuskierteen vuoksi. Ironista oli, että olin todellakin opiskellut työhyvinvointia ylemmän AMK:n tutkinnon yhteydessä samaan aikaan, kun kärsin työuupumuskierteestä. Opinnot ja tutkimustiedon penkominen olivat valaisevia: ymmärsin opintojeni avulla, että työuupumus ei ollut minun vikani. Ymmärsin, että työpaikkani johtamisessa oli pahoja puutteita. Ymmärsin, että työnantaja yritti kääntää työuupumuskierteeni minun omaksi ongelmakseni.

Valitettavasti kokemukseni ei ole pelkkä yksittäistapaus. Kun kirjoitukseni kokemastani työuupumuskierteestä julkaistiin viime maaliskuussa Työterveyslaitoksen TTT-lehdessä, aloin saada yhteydenottoja muilta työssään kovia kokeneilta. Monessa työpaikassa käytetään käsittämättömän paljon voimavaroja uupuneisiin kohdistuviin toimenpiteisiin. Näistä ei ole mainittavaa hyötyä silloin, kun ongelmat ovat rakenteissa ja huonossa esimiestyössä, ja niille ei tehdä mitään. Esimerkiksi työterveysneuvottelu, jossa työnantaja etsii syytä työuupumukseen vain työntekijästä, voi muodostua työntekijälle painajaismaiseksi kokemukseksi. Näitä kokemuksia minun kanssani on jaettu, ja tämä oli myös oma kokemukseni.

Oma lukunsa on erilaiset työhyvinvointihankkeet, kurssit ja valmennukset. Niistä voi toki olla hyötyäkin, oikein toteutettuina. Kuitenkin olen saanut näistäkin kyynisiä kommentteja: ”Hankkeen jälkeen kaikki taas jatkuu niin kuin ennen.” Näistä hankkeista on joskus kysytty osuvasti: yritetäänkö työntekijöitä vain valmentaa sietämään paremmin sietämättömiä työoloja?

Sanna Rikala tuo väitöskirjassaan (2013) esille työuupumuksen yksilöllistymistä. Työpaikkojen asenteiden lisäksi myös sosiaaliturva edistää tätä yksilöllistymisen ongelmaa.  Esimerkiksi sairauslomaa ei voi saada työuupumuksesta. Suurelle osalle uupuneista kirjoitetaankin diagnoosiksi masennus. Työoloista lähtenyt työuupumus kääntyy paperilla uupuneen omaksi sairaudeksi ja ongelmaksi. Kuitenkaan kaikki työuupuneet eivät ole masentuneita.  Olen käsitellyt tätä asiaa myös toisessa blogitekstissäni.

Rikalan haastattelemat uupuneet kokivat masennusdiagnoosin hämmentävänä ja epäreiluna. Masennusdiagnoosi sai haastatellut etsimään vikaa itsestään. Sisäinen kamppailu tilanteen saamasta tulkinnasta aiheutti yhtä paljon kärsimystä kuin kiire ja työpaineet. Toipumisen kannalta ei siis ole vähäpätöinen asia, miten työuupuneen tilannetta lähestytään.

Viime vuonna Kansaneläkelaitos myönsi vielä ryhmämuotoista kuntoutusta työuupumuksen perusteella. Tutkimusten valossa antoisimmaksi koettiin vertaistuen saaminen. Valitettavasti kuntoutus ei muilta osin ollut kovin vaikuttavaa. Ja miten olisi ollutkaan, jos todelliset muutoksen tarpeet ovat työoloissa?

Nyt Kansaneläkelaitos on mennyt vielä enemmän sairauskeskeiseen suuntaan. Tämän vuoden alusta työuupunut voi päästä ainoastaan masentuneille tarkoitettuun kuntoutukseen, masennusdiagnoosilla. Näistä kuntoutuksista on jo tihkunut turhautuneita kokemuksia tietooni. Korkeintaan lievästä masennuksesta kärsivä työuupunut on voinut joutua samaan ryhmään vaikeasta masennuksesta kärsivän kanssa, jolla ongelmat tulevat muilta elämänalueilta kuin työstä. On selvää, että tällaisessa tilanteessa esimerkiksi vertaistuen saaminen vaikeutuu. Turhautuneita kokemuksia on tullut myös luennoista, jotka ovat saattaneet keskittyä enemmän masennukseen kuin työuupumukseen.

Yksilöllistyminen on laajempi ongelma. Diagnooseja asetetaan ihmisille enemmän kuin koskaan – ja pahimmillaan pohtimatta lainkaan olosuhteiden osuutta. Kyse lienee ainakin osittain länsimaisesta yksilöllistymisen kulttuurista, jossa lähdetään ”kaikki on itsestä kiinni” -ajattelusta.  Köyhyys, sairastuminen, uupuminen ja mielenterveysongelmat nähdään pahimmillaan ihmisen omana vikana ja sairautena, jotka yritetään hoitaa pelkästään pillereillä ja asennekasvatuksella. Mielestäni nämä edellä mainitut ongelmat voivat monesti olla merkkejä epäterveistä olosuhteista ja rakenneongelmista.

On ymmärrettävää, että esimerkiksi työuupumustilanteessa katse kohdistetaan mielellään uupuneeseen työolojen sijaan. Tämä on helpompaa kuin puuttuminen työpaikan ongelmallisiin rakenteisiin tai käskyttävään, pelolla johtamiseen. Työuupumus heikentää kuitenkin työtehoa ja lisää huomattavastikin henkilöstökuluja. Olisi siis henkilöstökustannustenkin kannalta tärkeää tarttua ajoissa työoloissa oleviin tekijöihin.

 

Nina Nores-Syvänen

Sosionomi YAMK, NLP Practitioner, terapeutti
Kirjoittaja työskentelee terapeuttina SelkäCenterillä ja opiskelee psykoterapeutiksi (ratkaisukeskeinen) 

www.noreni.net

 

 

 

 

Kommentit

26

Kokemusta on

Tässä kirjoittaja osuu asiassa kantaan! Ei uskalleta tai osata puuttua ongeman syihin, vaan "hoidetaan" oireita. Vain harvat ovat ne yritykset, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita henkilökuntannan hyvinvoinnista. Puhumatta siitä, että asia olisi osattu viedä käytännön tasolle. Tiukan paikan tullen jokainen pelastaa omat pekoninsa ja kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Kaikki lähtee johtamisesta. Johtajien tulisi olla enemmän kiinnostuneita alaisistaan kuin itsestään, jotta parannusta tapahtuisi.
11

Nina Nores-Syvänen

Kiitos kommentista. Työhyvinvoinnin johtamisen tulisi lähteä ylimmästä johdosta. Monesti lähiesimiehellä on vastuuta ilman valtaa.
9

Mursu

Kroppa alkoi heti oireilla, kun lupasin tehdä työkeikan. Huuli alkaa heti kukkimaan ja maha sekaisin. Melkein tulee jo etukäteen itku siitä, että mitä kaikkea joutuu juoksemalla tekemään ja kerkeenkö edes syömään. Vettä edes viitsi juoda, koska vessat toisessa päässä taloa ja vieressä oleva toimiva on lukittu. Pakko mennä pätkätyöläisen, ei ole varaa nirsoilla, vaikka terveys menisikin...
7

Erilaisia ongelmia

Rakenteellisiin ongelmiin kuulunee sellainen organisatorinen malli, jossa toimeksiantoja tulee työntekijöille muilta kuin omalta esimieheltä. Näissä "yhteyshenkilöissä" on kaikenlaista vipeltäjää, jopa simputtajia, eikä heidän käyttäytymistään välttämättä säätele kukaan. Hankalat henkilöt aiheuttavat sen, että kynnellekykenevät hakeutuvat muualle töihin, vaikka kaikki muu olisikin loistavasti työpaikalla. Kun tällaisia signaaleja tulee, kannattaa siirtää ihmisvihaajat paperitöihin, eikä antaa terrorismin myrkyttää ilmapiiriä.
13

Matti Hämeenaho

Todella hyvä kirjoitus. Valitettavasti joudun toteamaan, että totta joka sana. Olen työkseni parantanut paljonkin työpaikoilla ko asioita. Yleinen ongelma on mainittu johtajuus ongelma. Hyvät pomot ovat oikeasti harvassa. Aito välittäminen puuttuu. Lisäksi useimmilta esimiehiltä puuttuu ymmärrys, että nämä asiat voivatkin johtua hänestä. Kuten kerroit osa on saanut asioihin koulutusta. Ja sitten töissä jatketaan täysin samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Näissä koulutuksissa on usein hyvää teoriaa. Mutta soveltaminen käytäntöön puuttuu. Ei kerrota mikä vaikuttaa mihinkin ja miten. Eli osallistuja ei osaa soveltaa kuulemaansa käytäntöön. Hänelle pitää vääntää rautalangasta miten mikäkin asia vaikuttaa työntekijöihin. Miten tekemällä toisin saadaan erilaisia vaikutuksia. Suomessa ei todellakaan näihin asioihin paneuduta tarpeeksi. Useimmiten pomo ei saa mitään koulutusta ihmisten johtamisesta. Hänellä ei näin ollen ole hajuakaan siitä. Joten hän ottaa mallinsa omista pomoistaan. Koska työskentelen alalla olen kokenut monet kerrat, kun pomo suostuu muuttamaan toimintaansa saadaa aikaan ihmeellisiä tuloksia. Sairastelu loppuu, väki jaksaa ilman lääkkeitä, töissä alkaa nauru raikaamaan ja työn tasokin paranee. Olen itse toiminut esimiehenä. Satun tietämään, että jos töissä oli joku pielessä niin aina syyllinen tähän tuijotti peilistä vastaan.
12

Turhautunut työntekikä

Yhtä uuvuttavaa kuin liika työmäärä on myös välinpitämättömyys ja osaamattomuus johtamisessa. On vakes pukea sanoiksi sitä, miten uupunut olen huonoon ja osaamattomaan johtamiseen työyhteisössämme. Esimiehen laiskuus ja jatkuva asioiden siirtäminen tai tekemättä jättäminen. Tarve päättää asioista, joita ei sitten päätäkkään vaan asiat roikkuvat ilmassa. Kaikki on kesken tai huonosti ja osaamattomasto hoidettu. Tuloksena on tyytymättömät ja turhautuneet alaiset srkä huomo tulos.
6

Kaunokki

Kun aika ei vain riitä. Vaikka jättäisi tauot pitämättä ja koko ajan liikkeessä. Seuraavana päivänä pitkiä katseita ja rohkeimmat sanovat mitä kaikkea on jäänyt tekemättä. "Ujoimmat" haukkuu selän takana. Kyllä se kamelin alka alkaa hiljalleen nitisemään ja lopulta murtuu. Yleensähän uupunut on jo tässä vaiheessa masentunut ja itsetunto nollassa. Masennusdg on usein ihan oikein.
7

Väsynyt

Hieno kirjoitus ja niin totta joka sana. Haluaisin tuoda esiin myös yhden näkökulman, joka itselläni on johtanut työuupumiseen. Olen itse altistunut työpaikassani, homeille jo 90-luvulla ja sitä myötä ollut "se hankala" työntekijä, joka valittaa sisäilmasta. Tähän sisäilmaongelmaan liitettynä huono johtajuus, vähättely ja välinpitämättömyys ovat saaneet minut pahemman kerran uupuneeksi työhöni. Kirjoittaja kertoi, että työuupumuksesta kärsivälle kirjoitetaan masennusdiagnoosi. Myös sisäilmaoireista kärsivälle kirjoitetaan usein masennusdiagnoosi, sillä sisäilmaoireet diagnoosina eivät voi olla sairasloman peruste. Itselläni sisäilmaoireet ilmenevät mm. valtavana väsymyksenä ja kun työssä on taitamaton johto, ruuvia vain kiristetään ja työntekijä jätetään yksin uupumuksensa kanssa syyllistäen häntä vielä siitä, on lopputulos katastrofaalinen.
7

Homealtistettu täälläkin

Ihan täysin saman olen minä kokenut ja kaupan päälle sain vielä astman. Illat meni nukkuessa, kun yritti kerää voimia seuraavan päivään enkä oikeasti jaksanut tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Jatkuvat hengitystieinfektiot rapauttivat kuntoa lisää ja sairastin kaksi keuhkokuumettakin. Kukaan ei välittänyt suurista poissaoloista. Huomasin tilanteeni ja pääsin työuupuneen kuntoutukseen. Eihän se mitään auttanut, kun kaikki jatkui työpaikalla entiseen malliin. Kaiken lisäksi työsuojelupäällikkö ei puuttunut asiaan millään lailla, kunnes uhkasin ilmoittaa asioista työsuojeluun ja ilmoitinkin. Sen jälkeen työpaikan hormit sentään nuohottiin. Nekin olisi pitänyt nuohota monta vuotta sitten. Työterveyslaitos ja työsuojelu kehottivat tekemään kattavan sisäilmamittaukset, ei tehty. Vedottiin joihinkin edellisiin, jotka todettiin riittämättömäksi. Nyt talo on rempattu ja tiloja kuivateltu märkyyden takia. Ilmastointikoje vaihdettu jne. Itse sain siirron, onneksi, muutamia vuosia sitten toiseen taloon ja se oli mun pelastus. Puoli vuotta kesti toipua tilanteesta ja pystyin aloittamaan kunnon kohottamisen. Hengitystieinfektioita on enää harvakseltaan. On ihan laillista olla välittämättä työntekijän hengitysilmasta.
11

Työhaastattelussa kuultua

Minulle juuri kerrottiin, kuinka esimiehen tehtävä ei ole työntekijöiden kanssa "kaveraaminen", eikä hyvät asiakassuhteet... Vaan saada työntekijät tekemään työnsä "mukisematta" ja ilman sairaslomia 😠 Juu, ei ollut minusta heidän firmaan esimieheksi.
10

asiat ei ole aina mustavalkoisia

Artikkelissa jäi maku että ongelman ydin on pääasiassa huono johto, mielestäni asiat ei ole näin mustavalkoisia. Kommenteissa tulikin jo vastaan, että huonon ilmapiirin levittäjät/ valittajat/ns hankalat työkaverit tekevät työuupumusta. Valitettavasti nykyisin ei voi esimies puuttua jos ei ole jotain konkreettista. Nämä em. osaavat hyvin pelin hengen eivätkä anna sitä konkreettista mihin voisi tarttua kiinni. Muutaman kerran kun otat "käytävä" keskustelun perusteella ihan vain keskusteltavaksi em. henkilön, huomaat että sinua syytetään kohta työpaikkakiusaamisesta Totta on se, että monessa paikkaa on oikeasti liika töitä, mutta miten jaat työt, jos et voi ottaa tai et saa palkata lisä käsiä. Ei siinä esimies paljon muuta pysty tekemään kuin miettimään ja vielä kerran miettimään töiden rutiinien suora viivaistamista ja viime kädessä itse jatkamaan vielä pidemmäksi päiväänsä.
9

Nina Nores-Syvänen

Hei, Kiitos hyvistä näkökulmista. Kaikkia mahdollisia näkökulmia ei saa mahtumaan yhteen tekstiin. Lähiesimiehen työ on monella tavalla haastava. Hänellä on usein paljon vastuuta, mutta vähän valtaa. Kuormittavuus tulee myös tutkimustiedoissa esille. Esimies tarvitsee vankan tuen ylemmältä johdolta haastavissa tilanteissa. Monet ongelmat esimiestyössä saattavakin johtua tämän tuen puutteesta. Tässä esimerkkinä mainitsemasi haastava tilanne, jossa ei saada puututtua huonoon käytökseen. Toisena esimerkkinä työntekijöiden määrän alimitoitus, jonka myös mainitsit. Työhyvinvointia pitäisi siis johtaa ylimmästä johdosta lähtien.
7

Retsku

Samaa mieltä!
7

urako

Otan tähän vielä lisäargumentin: Te-toimistosta laitetaan nuoret työnhakijat paikkaan jossa kaikki ovat voineet äärimmäisen huonosti. Jos irtisanot itsesi, seuraa useiden viikkojen karenssi. Kyseistä työpaikkaa hallitsee ilmeisesti mielenterveysongelmainen joka käyttää äärimmäisen alentavaa puhetyyliä nuoria kohtaan. Minkä kammon ja pelon saa tälläinen työpaikka nuorelle?
5

Ana85

Hei Urako, Mihin työpaikkaan viittaat tuolla mihin nuoret työntekijät laitetaan?
7

Lila

Niin totta! Ihan kuin entisestä työpaikastani tämä - paikasta, jossa pomo ei suostunut näkemään ongelmia ympärillään. Ihmiset kulkivat ympäriinsä kyyryssä, silmäpussit roikkuivat polvissa, joku purskahti itkuun kesken työpäivää. Hyvästä työstä palkittiin lisätyöllä, ei suostuttu kuulemaan pyyntöjä ottaa jotain entistä pois, kun eivät työtunnit riittäneet ennenkään. Pomo käski priorisoida - mitään ei kylläkään saanut jättää tekemättä. Palkkaa ylitöistä ei maksettu. Työsuojelu puuttui tilanteeseen vain, koska saldoleikkuri leikkasi liikaa tunteja liian monelta, koska työaika ei riittänyt töiden tekoon. Seurauksena osa alkoi leimata itsensä ulos ja meni "salaa" takaisin töihin. Sijaisia ei pitkille sairauslomille palkattu. Työterveys tarjosi kaikille halukkaille vaaleanpunaisia pillereitä ja masennusdiagnoosilla sairauslomaa, mutta itse ongelmiin ei puuttunut kukaan. Yksi isompi romahdus riitti itselleni. Kun tuntui, että kohta tulee uusi, jäin vuorotteluvapaalle. En palannut enää. Lähtöni laukaisi joukkopaon, kun kaikki suorittavan portaan tekijät lähtivät perätysten. Tänä päivänäkin, yli kahdeksan vuotta myöhemmin, saan vielä fyysisiä oireita ajatellessani, että minun pitäisi mennä edes käymään vanhalla työpaikallani. Enää en sentään näe painajaisia, joissa pakerran siellä edelleen.
7

poltettu loppuun

Itse jäin myös aikoinaan työstäni vuorotteluvapaalle, kun en enää jaksanut taistella oravanpyörässä. Palasin takaisin työhöni, joka tuntui jopa mieluisalta vuoden tauon jälkeen. Viikon jaksoin tehdä työtä, jossa ei voinut onnistua ja pyristellä kohti tavoitteita, joihin oli täysin mahdoton kenenkään elävän päästä. Tästähän ei kuitenkaan kukaan kunnolla uskaltanut ääneen puhua, vaan kaikki tiimimme jäsenet ja muutkin yrityksen työntekijät jatkoivat suossa tarpomista paremmalla tai huonommalla menestyksellä. Sitten en enää pystynyt menemään koko paikkaan. Työpaikka jo itsessään fyysisesti oli niin vastenmielinen, että voin pahoin joka kerta kun astuin sisään yrityksemme toimipisteeseen. En ollut nukkunut öitäni enää ilman unilääkkeitä vuosikausiin. Jouduin lisäksi jatkuvasti käyttämään mielialalääkitystä, jotta pystyin selviytymään päivästä toiseen. Epäonnistumaan aina uudestan ja uudestaan. Lannistumaan ja pettymään. Sitten päätin, että en enää uhraa . Etsin uuden työn ja kiitän itseäni joka päivä, että jaksoin kaikesta epätoivostani huolimatta hakemaan itselleni uuden työn. Lisäksi pääsin ontuvasta työterveyslääkäristä eroon ja pääsin oikean ammattilaisen vastaanotolle. Lääkitys oli TÄYSIN VÄÄRÄ ! Kiitos osaamattoman työterveyden ( ja kyllä, lääkkeet oli määrännyt johtava työterveyslääkärimme, jonka vielä moneen kertaan vahvisti psykiatri työterveydessä.... ) Onneksi pääsin eroon vanhasta raastavasta työympäristöstäni. Olen kuullut nyt jälkeenpäin, kuinka siellä voidaan huonosti ja enenemässä määrin. Moni vanha ja kauan talossa ollut on lähtenyt pois minun jälkeeni. Kaipa heistä ei enää saatu irti niinpaljon, kuin olisi pitänyt.... Ehkäpä Hekään eivät enää kestäneet epäinhimillistä ja kohtuutonta kohtelua työssään... Hyvä, kun ovat pois päässeet. Nyt tiedän, mitkä oireet osaan välttää. Nyt tiedän missä kohtaa vedän rajan älyttömyyden ja kohtuuden välissä. Olen päättänyt elää loppuelämäni onnellisena. Toivotan voimia kaikille niille, jotka painiva tämän painajaisen kanssa.
7

janina

Minulle on tapahtunut kaikki, mitä tässä artikkelissa kerrotaan, eikä ihmiset kykene ratkaisemaan ongelmia keskenään. Vain raha ratkaisee. Elämme tämän järjestelmän viimeisiä päiviä, siksi tilanne on vaikea. Kuitenkin ihmiset haluaa näitä tällaisia hallituksia, joilla ei tuhansien vuosien historiasta huolimatta ole kyetty ratkaisemaan ongelmia. On olemassa hallitus, joka ratkaisee pian kaikki nämä pulmat, siksi on toivo paremmasta.
5

Tuskastuneen turhautunut

Työpaikassa, jossa esimies haluaa hallita kaikkea ja kaikkia, jotta mikään ei muutu, on todella ahdasta tehdä töitä. Meillä tiimi ei saa pitää kokouksia ja jos esimies 1 tai 2 krt / vuosi kutsuu koolle, siellä saa puhua vain asioista joita hän määrittelee. Meiltä puuttuu avoin keskustelu ja epäkohdista ei ole lupa puhua, ei henkilökohtaisesti eikä ryhmässä / tiimissä. Työtehtäviä on mahdoton yrittää jakaa uudelleen tai edes kyseenalaistaa sellaista, koska esimies ei halua muuttaa mitään vaikka perusteet ovat olemassa. Meillä on yksi työtekijä pahasti uupunut ja hän on useasti saanut kutsuttua koolle työterveyden edustajan ja esimiehen, mutta yhteisistä sopimuksista huolimatta mikään ei muutu. Kaikki vain lakaistaan hiljaa maton alle. Jotta pystyy olemaan samassa rakennuksessa ko. tyrannin kanssa, on vain unohdettava kaikki muu ja keskityttävä töihin. Aina kun yrittää olla eri mieltä hänen kanssaan, saa pitkäaikaiset vihat päälleen eikä edes tervehditä n. ½ vuoteen. Ahdistavaa. Vaihtaakaan en haluaisi, koska työ itsessään on mukavaa ja työpaikalla on myös niitä huipputyyppejä, jotka kantavat ahdasmielisen esimiehen asenteen yli. Jaksaa, kun ajattelee, että hän jää 5v päästä eläkkeelle. Toivoa ei siis ole vielä menetetty.
5

Ex-Uupunut

Itse olin onnekas ja pääsin tuolle uupuneiden kuntoutusjaksolle kun tyky kuntoutushakemus hylättiin. Elämässäni tapahtui noihin aikoihin liian paljon liian lyhyessä ajassa. lähipiirissä oli sairautta, kuolemaa, masennusta ja mielenterveysongelmia. Itsellä keskenmeno, uusi raskaus, paluu äitiyslomalta yt- rulianssiin tilanteessa jossa olin käytännöllisesti katsoen totaaliyksinhuoltaja ilman tukiverkkoja miehen ollessa sairaalassa. Tunsin olevani yksityiselämäuupunut ja nuo kolme viikon jaksoa kuntoutuksessa olivat ainoa tauko ja 'loma' raskaaseen arkeen. Kuntoutusjakson loputtua kaikki palasi ennalleen eikä töissä tilannettani yritetty millään tavalla auttaa. Onneksi mieheni parani ja sain sitä kautta apua arkeen. Uupua voi monesta syystä. Se ei aina johdu töistä. Työilmapiiri voi toki pahentaa tilannetta.
6

A new life.

Näin on.Itse lähdin myös mielivaltaisen pomon johtamasta paikasta.Lista oli pitkä kuin nälkävuosi mitä piti tehdä.Kaikki tämä vielä sen puitteissa että asiakkaita piti palvella.Koskaan ei huomattu sitä hyvää mitä tehtiin vain aina tarkistettiin ja muistutettiin siitä mikä oli huonosti.Ja jos tehtävälistasta puuttui ruksi tai valot vahingossa jäänyt yöllä vessaan niin kauhea kapelli.Kun hän oli lomalla niin palatessa sai kuulla kuinka huonosti asiat on hoidettu ja vielä oltiin henkilökunnan kanssa varkaita!!!!vaikka kyseiset tuotteet olikin takahuoneessa ja poistettu itse omistajan toimesta. Voin huonosti ja joka päivä mietin että mikä on taas tänään huonosti.Lähdin.....ja niin lähti toinenkin työntekijä.Molemmat ollaan onnellisia vaihdosta ja on uudet ihanat työpaikat missä on mahtava johto😍
7

9v kestin

Kiitos tekstistäsi. Entisellä työpaikallani isossa it-alan konsernissa oli huono työilmapiiri ja työpaikkakiusaamista. Kun tarjosin apuani huonosti voivalle, hän alkoi kiusaamaan ja se laajeni koko tiimiin ja myös esimieheni alkoi kiusaamaan. 9vuoteen työpaikkakiusaamiseen ei puututtu mitenkään, vaikka vein asiasta henkilöstöhallintoa myöten selonteon, todettiin mitä se on ja sanoin, että kaikin tavoin toteutuu paitsi seksuaalinen häirintä. Se oli vain oma ongelmani. Lopulta uuvuin kokonaan ja irtisanouduin. Sain vielä pitkän karenssin, koska ainoastaan kuolema on pätevä syy irtisanoutua työpaikasta. Koskaan en tule enää palaamaan työelämään. Näin helposti tehdään lopullisesti työkyvyttömiä huonolla johtamisella nyky-yhteiskunnassa.
7

miimo

Artikkeli on kuin suoraan edellisestä työpaikastani josta irtisanoin itseni. Hyvä että asiaa otetaan julkisesti esille.
7

Tuttujuttu

Kiitos ,osuit asian kantaan!itse irtisanouduin 20 vuoden työstäni ja kärsin karenssit.päivääkään en ollut pois ja odotin liian kauan muutoksia tai uutta johtoa mutta päädyin omaan ratkaisuuni ja nyt vähillä rahoilla kouluttaudun uusiksi!🙏
6

S.A.

Osuipa nyt ajan hermoon ja omaan tilanteeseen myös. Olen hakeutumassa uuteen työpaikkaan, sillä nykyisessä työssäni koen että työn rakenteessa ja johtamisessa on niin suuria ongelmia. Erityisammattiryhmän yksinäisenä edustajana isossa tiimissä oma ääneni jää pieneksi, suht nuorena työntekijänä ( alle 3v. Työelämässä) minulla on vielä paljon opittavaa riittävän nakapasta ja selkeästä mielipiteeni ilmaisemisesta, mutta toisaalta työilmapiiri ei tue yhdessä tekemistä eikä vaikuta vastaanottavaiselta. Lähiesimies tai ylempi johto ei ymmärrä täysin mitä kaikkea työni sisältää ja miten muun tiimin toiminta vaikuttaa minun työhöni ja sen kulkuun. En koe että työpanostani ja ammattitaitooni kuuluvia asioita täysin ymmärretään, mikä taas välittyy minulle niin että tunnen ettei tekemääni työtä arvosteta. Vajaa puoli vuotta, mitä olen nykyisessä työssäni ollut, olen tuntenut vain pahenevaa huonoa oloa, olen pohtinut onko vika juuri minussa, olenko huono työntekijä? Mutta kollegoiden kanssa keskustellessa on tullut ilmi että muillakin on samankaltaisia tuntemuksia ja osa onkin jo tehnyt lähtöliikkeet eteenpäin. En halua uupua lopullisesti sillä pääasiassa pidän työstäni, mutta haluan kehittää sitä ja työyhteisön toimintaa tehokkaammaksi niin että ihmisillä olisi hyvä olla töissä ja mahdollisuus tehdä asiat paremmin.
6

Terveys meni

Olin töissä apteekissa, jossa apteekkari oli pahin kiusaaja. Alkoholi/mielenterveys ongelmainen nainen joka lateli henkilökohtaisuuksiin meneviä ilkeitä kommenttejaan. Hän soitteli iltaisin kotiin, puhui toisten työntekijöiden sairaslomista, kyttäsi, kiusasi jne. Työsuojelupiiri ja työterveys yrittivät puuttua asioihin-tuloksetta. Osa apteekin työntekijöistä oli silmätikkuna apteekkarille, osa sai olla rauhassa. Monen vuoden aikana osa työntekijöistä irtisanoutui, osa sai psykofyysisiä oireita. Edelleen tämä apteekkari johtaa apteekinkaan. Vaihtuvuus on kova ja meno jatkuu kuulemma samanlaisena. On aika uskomatonta, että nykyäänkin tämä on "sallittua" eikä viranomaistahoilla ole keinoja puuttua. Ihmisen mielenterveys ei ole minkään arvoinen, ellei itse ymmärrä, osaa tai pysty lähtemään. Miten tästä eteenpäin? Mistä löytää luottamus, että maailmassa on vielä ehkä hyviäkin työpaikkoja?
5

Terveys vielä jäljellä

Moni yllä oleva kommentti tuntuu osuvan omalle kohdalle. Nyt tajusin mikä on ongelmana omassa työyhteisössä. Organisaatio ongelma sekä esimiesten ja työtä antavien henkilöiden kemiat eivät toimi. Esimies ei halua tietää työtehtävistä. Väliportaan esimiehet eivät ole organisatoorisesti mitenkään tekemisissä toistensa kanssa. Työnantaja pakotti psykologisiin testeihin vaikka vastustan asiaa. Esimies oli joutunut testeihin kolarin takia. Huomasin työterveydessä että psykologi etsi viitteitä masennukseen. Niitä ei löytynyt. Nyt järjestetään työpaikalla kokouksia josta minä en mielestäni hyödy mutenkään, enemmän stressiä kun työt pitää tehdä lyhyemmässä ajassa. Olen tehnyt pitkän kyselylistan esimiehelle. Mihinkään en ole saanut kirjallista vastausta tähän päivään mennessä. Tuntuu että työnantaja haluaa minut ulos talosta. Kuitenkin tämä on tapahtunut muutaman vuoden sisällä ja olen kuitenkin ollut kymmenisen vuotta samalla työnantajalla töissä. Kiitos kaikista hyvistä vinkeistä. Toivotan jaksamista kaikille.
7

Ratkes-terapeutti ja SOTE-kouluttamisen asiantuntija

Erittäin hyvä kirjoitus. Osuit naulan kantaan. Paraskaan ajanhallinnan taitaja tai työhyvinvoinnin asiantuntija ei pysty suoriutumaan määrällisesti mahdottomasta työtaakasta. Lisäksi johtamisella, työpaikan rakenteilla, työilmapiirillä, työprosesseilla, muiden työntekijöiden osaamisella jne. on valtava merkitys tässä kokonaispaketissa. Oikeastaan näissä tapauksissa sairausdiagnoosia ei pitäisi antaa uupuneelle työterveysasemalle saapuvalle asiakkaalle (ei yleensä ainakaan masennuksen muodossa), mutta sairaslomahan palkallisena jonkin diagnoosin tehtailun vaatii. "Sairausdiagnoosi" kannattaisi antaa työpaikalle, kuten kuvaat: Syyt löytyvät monesti "epäterveistä olosuhteista ja rakenneongelmista". Itsellänikin aikoinaan ylirasitusoireilu liittyi aika puhtaasti siihen, että töitä oli määrällisesti lähes 24/7 työviikon verran ja johtaminen oli mielestäni surkeaa. Työterveysasemalla tosin ei nähtykään tilanteen johtuvan minun ominaisuuksistani, vaan löydettiin runsaasti puutteita työpaikastani. Organisaation ja johtamisen kehittäminen ei valitettavasti yleensä käy kovin nopeasti, vaikka ongelmat työpaikalla tunnistettaisiinkin. Siitä on vielä pitkä matka inhimillisiin työskentelyolosuhteisiin.
2

Dorka

Hyvä kirjoitus ja todella tuttua tekstiä. Itse ajauduin työuupumukseen lähimmän kollegan työpaikan vaihdon ja oman henkilökohtaisen elämän menetysten vuoksi. Nämä tapahtuivat saman vuoden sisällä. Jouduin urakoimaan kahden ihmisen työt ja myös opastamaan uuden henkilön. Työkykyneuvotteluissa minulle tuli sellainen olo että minua pidettiin laiskana. Minä, joka typeryyttäni olen uhrannut lukemattomia ylimääräisiä tunteja työlleni. Seuraavan tyky kokouksen päätteeksi lääkäri sanoi esimieheni kuullen että minulla on muitakin sairauksia kuin masennus ja työuupumus...
3

moni kakku on....

Artikkeli osuu ja uppoaa myös minun työnantajaani, arvostettuun "perheyritykseen". Poimitaan hienoja iskulauseita muidenkin suusta ja muokataan sopiviksi ja unohdetaan, että työntekijä on yrityksen AINOA voimavara. Luin myös erään toisen artikkelin, jossa tuotiin esille sitä, kuinka yritykset selittelevät itselle ja muille hyvien työntekijöidensä irtisanoutumiset ja muualle lähtemiset ja kuinka kalliita nämä menetykset todellisuudessa ovat. Myös nämä kuormittavat entisestään jäljelle jäävien työtaakkaa. Valitettavasti vain johtajille ollaan valmiita maksamaan. Ristiriita on siinä, että kun nämä johtajat eivät kykene tekemään johtajille kuuluvaa työtä ja sähläys ja kaaos kaatuvat työntekijöiden pöydille, työn sisältö laajenee ja työpäivät pidentyvät. Johtaminen on johtamista... ei vain visiointia ja uuden keksimistä. Johtajaksi pääsee nykyään, kun on suvereeni ekstrovertti ja visionääri. Kyllä täytyy mielestäni olla kyky viedä asiat loppuun asti ja nähdä myös uusien prosessien tuomat haasteet ja ratkoa ne ennen kuin heittää jälleen uutta pilottihanketta kehiin ja ns. luottaa siihen, että työprosessin suorittajat kyllä hiovat palvelutuotteen loppuun siinä muiden töiden ohessa.
3

Heidi

Erinomainen kirjoitus ja todellakin totta että vikaa haetaan usein uupuneesta. Sain pari vuotta sitten työterveystarkastuksen työssäjaksamistestistä huonot pisteet (ja olin tosiaan aika uupunut kun äitiyslomalta palattuani olin saanut kaksi lisäprojektia hoidettavakseni vaikka työaika ei lisääntynyt), ja sain lähetteen työpsykologille. Pidin tätä ensin tosi hyvänä asiana, mutta työpsykologilla homma menikin niin että esimies ja työpsykologi yhdessä päättivät että ongelma on minussa kun en kuulemma osaa sanoa ei. Mitään konkreettisia toimia ei tehty vaan tulevatkin keskustelut työpsykologin kanssa keskittyivät siihen että minun pitää oppia sanomaan ei ja tekemään hommia vähemmällä panostuksella. Millään tavalla ei keskusteltu siitä miten tämä onnistuu kun töitä tulee koko ajan lisää ovista ja ikkunoista. Työpsykologilla käynti sai siis oloni entistä huonommaksi, ja kun siihen meni sitä arvokasta työaikaa, lopetin käynnit. Harmillista kun työpsykologi ja esimies olisivat voineet käyttää ajan työolojen parantamiseen ja työn järkevämpään organisointiin, mutta sen sijaan keskittyivät vaan siihen miten minut saataisiin kestämään huonoja oloja.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.