Esimiehellä on valtava vastuu siinä, että tiimi onnistuu, mutta myös siinä, että tiimiläisillä ylipäätään on mahdollisuudet onnistua. Asiantuntijatyössä yksi yleisimpiä irtisanoutumisen syitä on esimies.

Olen työurani aikana kerran irtisanoutunut lähes puhtaasti esimiehestä johtuvista syistä. Tai jos asiaa oikein pohtii, ovat ne muutkin syyt lopulta johtaneet esimiehen luo. Yritys oli kiinnostava ja koin voivani toteuttaa siellä itseäni ja ammattitaitoani – kunhan tein sen kertomatta esimiehelleni. Silloinen esimieheni onnistui omalla toiminnallaan rampauttamaan lopulta koko tiimimme niin, että yksilöt oireilivat ihan fyysisestikin. Eikä se ole mikään leikin asia se.

Inhottava tilanteemme saattoi johtua siitä, että kyseinen esimies oli itsekin joutunut yllättäen vaikean ja liian haastavan paikan eteen, mutta sen sijaan että hän olisi tukeutunut tiiminsä asiantuntijoihin, hän yritti hoitaa kaiken itse – epäonnistuen ja ryvettäen koko tiimin mukanaan. Tilanne oli haastava kaikille, mutta erityisesti tiimiläisille, sillä monessa asiassa tie tuntui nousevan suoraan nenän edestä saavuttamattomiin. Virheiden myöntäminen saati oman osaamisen kyseenalaistaminen eivät tulleet kuulonkaan tämän esimiehen kohdalla. Hän jäi lukuisia kertoja kiinni valehtelusta ja epäeettisestä esimiestyöstä.

Sanomattakin lienee selvää, ettei asiaa katsottu tiimissämme läpi sormien vaan toimme ongelman yrityksen johdon tietoon, yritimme puhua myös esimiehellemme ja käänsimme lopulta lähes kaikki kivet, jotta tilanne saataisiin ratkeamaan. Väitteitämme tukivat järkyttävän huonot esimiesarvioinnin tulokset, henkilöstön työtyytyväisyyttä mittaavat tutkimukset ja lopulta ulkopuolinen neuvottelijakin. Kyse ei siis ollut mistään tyhjänpäiväisestä ruikuttamisesta, vaan aidosta, todetusta ongelmasta: esimiehemme ei pystynyt johtamaan tiimiämme eikä hoitamaan omiakaan töitään ja vastuitaan sovitusti. Omalla kohdallani mitta tuli täyteen kun mitään ei tapahtunut kuukausienkaan jälkeen, ja päätin lähteä. Se helpotuksen tunne, joka minut päätöksen jälkeen valtasi, oli ihan fyysinen: kuin painava reppu olisi laskettu harteiltani.

Myöhemmin olen miettinyt, miten tilanne oikein pääsikin niin pahaksi ja kenen vastuulla ongelma loppujen lopuksi oli. Kolme asiaa meiltä puuttui, jotta olisimme voineet ratkoa tilanteen: rehellisyys, avoin vuorovaikutus ja johdon tuki. Ongelmassa oli kolme osapuolta ja jokaisessa meissä oli ”vikaa”. Esimies ei kyennyt toimissaan rehellisyyteen, mikä vei uskottavuuden, kunnioituksen ja lopulta mykisti tiimimme. Avoin vuorovaikutus karahti kiville, koska tiimissämme ei ollut luottamusta esimiestä kohtaan, eikä ilman luottamusta voi olla avointa vuorovaikutustakaan. Tässä olisimme voineet yrittää enemmän, sillä aina pitäisi voida yrittää vielä enemmän – ainakin jälkikäteen ajatellen. Yrityksen johdolta taas puuttui rohkeus puuttua asiaan nopeammin ja kuunnella tiimiläisiä – tai kyllähän meitä kuunneltiin, mutta teot puuttuivat, ennen kuin oli jo liian myöhäistä.

Jos jotain opin tuosta ajasta – sen lisäksi, että sain melkoisen läjän vinkkivitosia siitä, miten EI kannata toimia esimiehenä – on se, että puhumattomuus ei koskaan paranna asioita. Olen vakaa avoimen vuorovaikutuksen kannattaja, sillä ilman avoimuutta on vaikea saavuttaa luottamusta ja ilman luottamusta on taas vaikea saavuttaa huipputuloksia. Vaikka tuossakin tilanteessa avasin alusta lähtien suuni ja kerroin huoleni jokaiselle osapuolelle, voin vain kuvitella, mikä tilanne olisi ollut jos en olisi tehnyt niin. Vaikka lopulta en ehkä ”voittanut” avoimuudellani mitään sillä lähdin työpaikasta, tiedän aina, että en antanut asian vain olla vaan puhuin rohkeasti vaikeistakin asioista. Tästä aion jatkossakin pitää kiinni.

 

Paula Narkiniemi

Vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

Kommentit

3

Virpi

Onkohan maksettu puheenvuoro?
13

Mari

Miksi olisi maksettu?
40

Ohi on

Työyhteisön rampauttavia esimiehiä on ikävä kyllä edelleen useissa työpaikoissa. Heistä eroon pääseminen on työn ja tuskan takana. Voi sitä ilon päivää kun saimme kuulla hänen irtisanomisestaan.
13

Jeba

Kyllä tämä valitettavan tuttua on. Meilläkin rivisihteeri nostettiin esimieheksi. Koulutusta tai kokemusta hällä ei esimiestyöstä ollut ja sen kyllä valitettavasti huomaa. Myös itsekritiikki olis hyvä ominaisuus. Vaan kaikki on huonojen työntekijöiden vikaa, ei koskaan löydy korjattavaa esimiestaidoissa. Kumma että motivaatio työntekijöillä häviää ja tunnelma on surkea, kuin 70-luvun pikkupomo. Kamala.
2

Sivusta näkijä

Sairaaloissa tullut ongelmaksi nämä tiimiesimiehet. Esim. Osastonsihteereillä tosi ikäviä kokemuksia juuri näistä jopa 80-lukulaisista esinaisista, jotka luulevat olevansa hyvinkin päteviä. Vaan enemmänkin ovat ilman asiantuntijuutta ja ihmissuhdetaitoja...
16

Kokemusta on

Niin olen myös jättänyt 28 vuoden työn sairaalassa. Viimeisin esimies, entinen kollegani,ei voinut sietää osaamistani. Loppu tuli, kun lähdin ja ah niin helpottunut olo. Nyt ei vakituista työtä eikä varmuutta tulevasta, mutta kevyt reppu.
7

Ei enää koskaan

Miespuolinen päällikkö siirtyi parempiin hommiin ja tilalle tuli nuori nainen. Hän halusi olla kaveria kaikkien kanssa. Edessäpäin myönteli ja takana päin oli homma toinen. Kun mitattiin tyytyväisyyttä pomoihin niin sai monta vuotta todella huonot tulokset. Oli keskusteluissa ylemmän johdon kansa mutta mikään ei muuttunut. Sairaslomasta kun ilmoitti niin alkoi huutaa puhelimessa kun ei kuulemma keksi ketään tilalle. Itse hän tykkäsi istua toimistossaan ja tehdä "paperitöitä" joita oli aina rästissä. Kahvittelutuokiot pitkin päivää muiden pomojen kanssa vei häneltä paljon työaikaa, tosin pomoillahan ei laskettu eikä mitattu taukojen pituutta. Itsellä oli normaali ruokatauko sellainen, että kun sait ruoan mikrosta ulos niin puhelin soi ja jouduit keskeyttämään tauon. Lakisääteisiä taukoja ei vaan pystynyt pitämään kun päällikkö ei suostunut sitä puolta tuntia tuuraamaan kun oli niitä paperitöitä tekemättä. Sitten kun homma meni siihen, että en vaan enää fyysisesti jaksanut vaan itku tuli ja toivottomuuden tunne. Irtisanouduin samana päivänä ja olin helpottunut ja vapaa.
24

Pohtija

Joskus se työryhmäkin voi tai tiimi rampauttaa omalla toiminnallaan esimiehen. Jättämällä esimiehen ohjeet ja toimeksiannot sivuun. keskustelussa ollaan samaa mieltä, mutta taas toimitaan vastahankaan, kun ollaan eri mieltä. Ostaja ja toiminnan auditoija voivat olla sitä mieltä, että esimiehen suunta on oikea. Tiimi voi torperoida toimivankin yrityksen ja esimies vaihtaa paikkaa tämän takia. Ei ole vain yhtä suuntaa torperoida toimintaa ja yhteistyötä. Siihen pystyy kuka tahansa. Esimiehen niskaan kaadetaan usein kaikki. Mutta ei esimieskään mikään "ihmemies" ole.
3

Anonyymi

Juuri näin.
2

Heck

Todellakin !!! en voi ymmärtää miksi ihmiset sillä tavalla ohjaa ja johtaa.
4

Kokemusta on

Kuulostaa ikävästi tutulta, minäkin aikanaan lähdin kun se suun avaaminen ja kaikki muu ei auttanut. Se esimies karkotti kaikki ja sai jatkaa 7 vuotta ennen kuin kämmäsi niin pahasti ettei sitä voinut enää lakaista maton alle.
8

Vanitas Vanitatum...

Esimiehiä on varmaankin "joka junaan...". Olisi syytä muistaa myöskin se, että johdettavana olevissakin on ihan yhtä lailla yhteistyörajoitteisia henkilöitä. Monasti porukalla on vain yksi esimies, ja hänellä saattaa olla jopa kymmeniä alaisia, joista jokainen useinkin on enemmän taikka vähemmän "väärin ymmärretty nero". Vaatii melkoisesti tilannetajua "hoivata" jokaista ihmistä yksilöinä, olla tasapuolinen ja samalla täyttää ryhmälle asetetut tavoitteet niin määrän, kuin laadunkin suhteen. Enimmäkseen ajatellaan, että hyvä tulos on vain ja ainoastaan porukan ansiota, huono taasen esimiehen vika, vaikka samalla sakilla molemmat on saatu aikaan.
0

Jättiläinen

Ikävä kyllä minullakin on samankaltainen esimies. Mutta hän vie asian askelta eteenpäin, hän haukkuu chateissä, ei todellakaan tue hänen alaisia eikä näytä lainkaan luottamusta tiimilleen. Olen niin masentunut että en haluaisi palata töihin tietäen että kyseinen kaveri on sielä päivittäin. Ja hänen toimintaan ollaan huomattu jo aikoja sitten. Jos ei tee niin kuin herraa mielyttää, sit se savustaa sut ulos. Tällästä perseilyä.
2

Ihmettelijä

Tutun kuulosta tekstiä, meidän yrityksessä on tällainen tilanne. Apua ei ole saatu mistään. On kumma juttu!
4

Po

Tuttua. Hienoa että joku uskaltaatarttua tähän aiheeseen. Olen kokenut ja tiedän mitä on, kun esimies on yhteistyökyvytön ja umpimielinen. Otimme asian puheeksi sekä hänen että ylemmän esimiehen kanssa, työtoveri oli pitkään sairaslomalla samasta syystä, ryhmätyönohjauksessa käytiin. Tilanne onneksi ratkesi niin, että esimies mokasi, jätti hommansa hoitamatta yhdessä tärkeässä tilaisuudessa, kuten niin monesti aiemmin, joten lähtö tuli hänelle. Ei hoitanut mitään hommia, mutta jarrutti kaikin voimin, jos joku muu yritti saada hommat tehtyä. Huono esimies voi rampauttaa koko työyhteisön ja traumat kulkevat edelleen mukana. Kunpa osaisi toimia itse esimiehenä paremmin.
1

Tuttu juttu

Juuri samasta syystä irtisanoin itseni viime vuonna. Onneksi oli uusi työpaikka mihin vaihtaa. Esimieheni oli nuori ja vallanhaluinen ja haali kaikki työt itselleen. Kaaos oli melkoinen.
4

Tiputuspeliä organisaatiomuutoksessa

Ihan pahin kokemus itselläni on kuntasektorilla, jossa organisaatiomuutoksessa esimiehen ihmeelliset toimintatavat ja luonne tulivat näkyviin. Aina. hän oli haukkunut meitä alaisiaan. ( Esimiehiä mekin) Samoin aina hokenut kuinka hän itse tekee työt ( ei tietenkään tehnyt). Organisaatiomuutoksessa hän alkoi syyttämään mitä ihmeellisimmistä asioista. Minulle nämä tulivat tiedoksi aina joltain muulta jälkikäteen. Sitten esimies alkoi ujuttamaan avoimiksi tuleviin paikkoihin ystäviään. Kukaan ei tätä ihmetellyt. Virkaan valittiin jopa siihen soveltumaton koulutukseltaan. Kaikki tuntuivat mielistelevän kaikkia ja itse seurasin sivusta kun kaikki paikat täyttyivät.Minulle koettiin, että olen osaava ja minua tarvitaan. Lopputulos oli, ettei minulle löytynyt vastaavaa työtä ja minut alennettiin. Ainoana. En saanut vastaavaa työtä, koska juuri minulta muka puuttui pätevyys. Pätevyyteni oli sama kuin muilla valituilla. Oma esimieheni teki siis kaikkensa saadakseen minut alennettua. Hain vastaavaa työtä muualta ja sain. Olen onnellinen. Nyt on hyvä työilmapiiri ja turhat stressin pois!
3

Jeps

Edellinen esimieheni kolminkertaisti yhtä'äkkiä ryhmämme työmäärää ymmärtämättä sitä itse. Ryhmän työn suunnittelua ei käytännössä ollut, koska ryhmän vetäjä ei sitä tehnyt ja me ryhmäläiset emme saaneet sitä itse tehdä, koska se oli ryhmänvetäjän tehtävä. Tehtävien prioritettit ja koko työtilanne olivat hyvin sekavat. Kun henkilöstökyselyn kysymys siitä, onko työssä kiirettä, oli palanut punaisena monta vuotta, yritin keskustella asiasta osastonjohtajan kanssa. Häneltä tuli niin hävytön vastaus, että pakkasin tavaroitani ja lähdin ulkomaille töihin.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.