Kerroin aiemmin urallani kerran täydellisesti putkeen menneestä työnhakijakokemuksesta, ja tuumasin, että nyt voisi olla sen kummallisimman rekrytointikokemuksen vuoro.

En ollut työnhaussa, joten en ehkä lopulta odottanutkaan, että prosessi menisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta sen voin jo nyt paljastaa, ettei tämä(kään) kokemus lukeudu suosikkeihini. Tapaus muistutti ehkä enemmän hyviä ensitreffejä, jotka lopulta päättyivät mitäänsanomattomaan teiden erkanemiseen.

Kaikki lähti siitä, kun lupauduin suosittelijaksi entiselle kollegalleni, minkä ansiosta päädyin juttelemaan pitkät pätkät kyseistä rekryä hoitavan johtajan kanssa. Huomasin suosittelupuhelun aikana kiinnostuneeni tästä rekrytoivasta yrityksestä - sen verran kiintoisasti johtaja työpaikastaan puhui - joten otin tyypin seurantaan Twitterissä. Ilmeisesti kiinnostus oli molemminpuoleista, sillä paria päivää keskusteluamme myöhemmin sain tekstarin ja kyselyn työtilanteestani. Noh, ainahan voidaan jutella. Ja niinpä me juttelimme taas pitkät tovit puhelimessa ja lopulta sovimme treffit ihan kasvotusten.

Tässä kohtaa homma alkoi mennä metsään. Itse olin liikenteessä leppoisin aikein ja lähinnä kiinnostunut keskustelemaan rennosti mahdollisista työtoiveidemme yhtymäkohdista ja halukas selvittämään, voisimmeko olla toisillemme potentiaalinen match - jos emme niin sehän olisi täysin ok, emmehän olleet varta vasten edes hakeutuneet tähän tilanteeseen. Vastassani tässä "haastattelussa" olikin yllätyksekseni toinenkin tyyppi - eikä siinä mitään - mutta keskustelusta ei voitu enää hyvällä tahdollakaan puhua. Haastattelijat olivat ilmeisesti ottaneet taktiikakseen kuulustelumoodin, joten hämmentyneenä koitin vastailla heidän tiukalla tahdilla pommittamiinsa kysymyksiin. Koin ajautuvani nurkkaan tilanteessa, jossa kuvittelin meidän olevan tasavertaisia.

Kuulustelun päätyttyä olin lähinnä ihmeissäni ja ehkä vielä enemmän, kun kutsu kävi uuteen tapaamiseen. Ajattelin, että no olkoon, ehkä sain vain väärän kuvan, ja suostuin jatkoon. Sama meininki jatkui kuitenkin toisellakin kertaa ja sanoessani hyvästejä tiesin, että ne tosiaan olisivat hyvästit. Ja niinhän se meni, että viestintä välillämme lopahti täysin, enkä lupauksista huolimatta kuullut heistä enää. Eipä tuo nyt mitenkään poikkeavaa tunnu rekrytoinneissa olevan, ettei tieto kulje, mutta koska kyseessä oli näinkin "random" ja poikkeuksellinen rekrytointiprosessi, olisihan se ollut kiva kuulla edes jotain. Käytinhän reilusti omaa aikaani tähän prosessiin.

Vai mitä mieltä olet? Entä onko sinulla tullut vastaan kummallisia rekryprosesseja? Kerro toki alle kommentteihin.

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

 

p.s. Jos jäit miettimään, mitä kävi sille entiselle kollegalle, jota suosittelin - hän lopulta sai pestin suositteluni perusteella. Kyse ei muuten ollut samasta tehtävästä, josta itse kävin keskusteluita.