Epäkunnioittava käytös aiheuttaa kitkaa työyhteisössä, ja aina tekijä ei sitä edes itse tiedosta.

Ihmisten kunnioitus on tärkeä juttu. Kunnioitus on koko ihmissuhteen pohja. Jos jostain syystä pidät omia töitäsi tai itseäsi parempana ja tärkempänä kuin kaveria, suhdekemiat heittävät herkästi miinuksen puolelle. Muita väheksyvä asenne johtaa huonoihin tapoihin, jotka saattavat lopulta mustata maineesi.

Kaikki me syyllistymme aika ajoin epäkohteliaisiin tekoihin, se on ihan inhimillistä. Ikävä kyllä osalla kunnioituksen puutetta osoittavat tavat ovat päivittäisiä. Näissä tapauksissa ne kannattaa ehdottomasti tiedostaa ennemmin kuin myöhemmin.

Myöhästely alkaa olla harmittavan yleistä. Arkemme on yhä kiireisempää ja sen huomaa. Myös meistä riippumattomat tekijät voivat usein vaikuttaa myöhästymiseen.

Jatkuvasti myöhässä olevien ongelma on kuitenkin oma elämäntapa ja asenne, ei joukkoliikenne, Amerikan presidentti tai sää. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä olet ajoissa, kun lähdet ajoissa.

Jos myöhästely on verrattain uusi ilmiö elämässä, se saattaa kieliä uupumuksesta, stressistä tai jopa masennuksesta.

Jatkuva myöhästely ei ole mikään hassu, rennosta persoonasta ja sopivasti eksentrisestä ihmisestä kertova ominaisuus. Se on vähättelyä tai jopa täyttä välinpitämättömyyttä toisten ihmisten aikaa kohtaan.

Vartin myöhästyminen ei kuulosta pahalta, mutta mietipä hetki, mitä toinen ihminen olisi saanut siinä vartissa tehtyä. Vartissa ehtii hyvin vaikkapa tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen, halailla lastaan, tehdä ruokaostokset, kirjoittaa useamman sähköpostin, meditoida, jumpata, torkkua aamulla kauemmin tai vaikka mitä muuta.

Omien hommien kaataminen muiden niskaan on myös yllättävän yleistä. Tällaistahan ei luulisi edes voivan tapahtua kuin esimies-alainen -suhteessa mutta voi pojat... Omia töitä muiden pöydälle hivutteljoita löytyy joka työkulttuurista. ”Voitko katsoa tätä, kun osaat nämä niin paljon paremmin?” ”Hei tällaista kysyttiin, en tajua tästä mitään.” Ja sitten peruutetaan hitaasti mutta varmasti ovesta ulos.

Joskus niiden viheliäisimpien töiden siirtely on kuin kuuman perunan heittelyä. Joku hölmöhän siitä vaistomaisesti kiinni nappaa. Esimerkiksi haastavia asiakkaita yritetään usein dumpata kollegan harteille mitä erikoisemmilla tempuilla.

Tapamme kommunikoida kertoo kunnioituksesta muita kohtaan. Ilmaisu, äänenpainot ja sanavalinnat viestivät asenteistamme jopa huomaamatta.

Neljävuotias poikani jättää usein vastaamatta, kun kysyn häneltä jotain. Toki hän on silloin keskittynyt leikkiinsä, peliinsä tai lastenohjelmaan, mutta olisin aika yksinkertainen jos uskoisin, että syy on vain syvässä flow-tilassa. Kun joku ei reagoi, vaikka kysyt kovaan äänen kymmenettä kertaa jotain, on petrattavaa väistämättä myös kunnioituksessa.

Työelämässä en toivoisi saavani samaa kohtelua kuin nelivuotiaalta.

Keskeytykset ja vain itseä kiinnostavat jutut kielivät vähättelevästä asenteesta muiden arvoja kohtaan. Lähes jokaisella työpaikalla on se tyyppi, joka jauhaa loputtomiin samoista omista asioistaan: parisuhteestaan, imetyksestä, autostaan, täysin yleisöstä riippumatta.

Työelämässä on yritettävä astua välillä muidenkin saappaisiin. Vietämme työssä suuren osan elämästämme ja on erittäin tärkeää voida silloinkin tuntea itsensä arvostetuksi.

 

Satu Varjonen on äiti ja freelancer-kirjoittaja, jolla on vankka tausta keikka- ja asiakaspalvelutyöstä.