Oletko kenties akateeminen ammattilainen, hiljattain jäänyt tai jäämässä työttömäksi ilman omaa tahtoasi? Missä tunnelmissa ja ajatuksissa menet juuri nyt? Tunnetko vuoristoradan allasi, lennätkö korkealla ja kovaa ilman hallinnan tunnetta vai tallotko tahmeassa suossa joka upottaa lisää joka askeleella? Vai koetko jotain aivan erilaista?

Omat tunnelmani tuotannollis-taloudellisten realiteettien keskellä runsas kolme vuotta sitten olivat kaikkea tuota edellä mainittua, vuorotellen. Häpeän ja nöyryytyksen tunteet antoivat ajoittain tilaa vapauden ilolle täysin omissa käsissä olevan aikataulun kanssa, vaihtuen taas hetken kuluttua johonkin muuhun. Rinnakkain, päällekkäin ja peräkkäin olevat työnhakuprosessit loivat vuorotellen intoa ja toivoa ja kääntyivät sitten taas turhautumiseen, kun työnantajataholta ei vaivauduttu ilmoittamaan edes ”ei kiitos”.

Puhumattakaan kovista pettymyksistä hopea- tai pronssisijojen kanssa tilanteissa, joissa usean haastattelu- ja testausvaiheen jälkeen sain taas itsekseni ihmetellä, mistä nämäkin pakit loppujen lopuksi johtuivat. Uskaltaisiko kenellekään edes kertoa, kuinka monta hakua on ollut liikkeellä ja mikä niiden lopputulos on ollut? Henkinen vuoristorata vailla vertaa!

Mikä voi auttaa? Mistä saa virtaa jaksaa ja yrittää yhä uudestaan? TE-viranomaisten tukitoimet auttavat harvalla eteenpäin, valitettavasti. Mutta se, mihin haluan rohkaista jokaista työttömyyden kanssa pähkäilevää, on oman suunsa aukaiseminen sekä kokemuksensa aito ja rehellinen näkyväksi tekeminen, luotettavassa seurassa.

Itse olen koulutettu työnohjaaja ja sain eräältä HR-kollegalta mielenkiintoisen kommentin kysellessäni mahdollisia tukitoimia irtisanomiseni jälkeen: ”Sinähän olet itse työnohjaaja, ohjaa itse itseäsi.” Näin helppoahan asia ei valitettavasti ole, mutta onneksi yksin ei tarvitse jäädä omien ajatustensa kanssa – ellei niin halua.

Kokemuskumppanuus, työttömyyteen liittyvien kokemusten ja tunteiden jakaminen, toisen erilaisista näkökulmista, osaamisesta, tilanteista ja kysymyksistä oppiminen, uusien näköalojen aukeneminen ja pienten valonvälähdysten näkeminen auttavat ihmeesti eteenpäin, askelen kerrallaan. Lähde siis liikkeelle etsimään tätä yhteyttä ja sen kautta uusia polkuja eteenpäin. Itse koin oman osaamiseni ja erityislahjani tunnistamisessa merkittävimmät ahaa-elämykset juuri tällaisissa keskusteluissa. Ja vinkin nykyiseen työpaikkaani, jossa toimin tällä tunnistamallani kehittämisen kameleontin vahvuudella, sain toiselta työttömältä yhdessä vertaistapaamisessa.

Ainakin Pirkanmaalla mahdollisuuksia tällaiseen kokemuskumppanuuteen löytyy korkeasti koulutetuille työttömille useita. Uratehdas tarjoaa erinomaista ja monenmuotoista koulutusta työllistymisen edistämiseksi ja sen ohella verkostoitumista, jossa yhdessä voi jakaa kokemuksia niin toimivista CV-formaateista kuin vinkkejä niistä kuuluisista piilotyöpaikkojen lähteistä. Tre-Start -projekti tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia lähteä tekemään yhteistyötä moniammatillisen osaajaporukan kanssa. Pirkanmaan Ekonomit tarjoavat vertaistukea uraryhmän muodossa jäsenilleen, jotka haluavat pohtia omaa työllistymistään ja vaihtaa kokemuksia asiaan liittyen. Myös omasta ammattiliitosta voi kysyä tukimahdollisuuksia. Verkostoissa voi kokea rohkaistumista, kun kuulee onnistuneita työllistymistarinoita, eikä toisaalta tarvitse olla häpeissään tai yksin silloinkaan, kun toisten onnistumiset hetkellisesti vain lisäävät omaa ahdistusta. Voi vain todeta, että mikään inhimillinen ei ole vierasta uudelleen työllistymisen matkalla.

Älä siis jää yksin vaan lähde liikkeelle toisten kohtalontovereiden joukkoon. Voit olla rauhassa vain kuulolla, jos et halua tai pysty vielä omasta kokemuksestasi jakamaan. Jaksa uskoa ja yrittää, mutta anna itsellesi myös aikaa. Koskaan ei voi tietää, kenen tarinasta ja kommenteista löytyy sellainen ideanpoikanen, joka avaa merkittävän oikotien.

Jaana Piikkilä

www.humap.com

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.