Viime aikaisten some-keskusteluiden perusteella on valitettavasti voinut todeta, että monella työnantajalla on vielä melkoisesti matkaa onnistuneeseen rekrytointiviestintään.

Sen lisäksi, että työhakemuksiin ei muisteta tai ymmärretä vastata, käytetään työhaastatteluissa edelleen liian usein kuulustelutaktiikkaa keskustelun sijaan.

Siinä missä työnhakijoille tarjotaan netin täydeltä vinkkejä toimivaan vuorovaikutukseen ja viestintään työnhakutilanteessa, saman pitäisi päteä myös työnantajiin ja rekrytoijiin. Työmarkkinoiden muututtua yhä enemmän työnhakijoiden markkinoiksi on entistä tärkeämpää, miten työnhakijoille viestitään ja minkälaisen kokemuksen he rekrytoivasta yrityksestä saavat – saivat työpaikkaa tai eivät. Sana huonosta kohtelusta leviää kulovalkean lailla somessa ja päin vastoin reilusti toimivat työnantajat myös tunnetaan.

Työhaastattelutilanteeseen kehottaisin jokaista rekrytoijaa valmistautumaan niiden kymmenen netistä kopioidun klassikkokysymyksen sijaan miettimällä omaa vuorovaikutustaan. Kuumottavien kysymysten tykittämisen sijaan kannattaisi miettiä, miten tilanteesta – ja hakijasta – saa aidosti eniten irti, hyvässä hengessä. Ymmärrän, että kuumotus saattaa houkutella, sillä sen avulla moni uskoo näkevänsä, miten hakija suhtautuu paineeseen, mutta oletko miettinyt, mitä tilanne kertoo työyhteisöstänne ja rekrytoivasta esimiehestä? Että keskustelulle ei oikeastaan ole sijaa?

Työhaastattelutilannetta voikin verrata vaikka ensi treffeihin: harva syttyy hiillostuksesta, mutta moni lämpeää kun heitä kuunnellaan ja vuorovaikutus pysyy tasapuolisena. Perusasiat kannattaakin muistaa jokaisessa kohtaamisessa työnhakijoiden kanssa, sillä ensivaikutelma tehdään vain kerran ja kontollasi rekrytoijana on tämän vaikutelman luominen. Muista siis osoittaa aito kiinnostuksesi hakijalle, olla oma itsesi ja kuunnella eikä olla koko ajan itse äänessä. Helppoa, eikö?

Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina