Heinäkuussa Suomi hiljenee työpaikoilla, kun lomalaiset pakenevat lomanviettoon kuka mihinkin, mutta kaikki eivät toki pääse nauttimaan lomastaan juuri heinäkuussa.

Eivätkä kaikki edes halua, vaan lomailevat mieluummin aivan joskus muulloin kuin silloin kun muut tekevät niin. Osalla lomat ovat jo tässä vaiheessa takanapäin ja osa vielä odottelee niitä – itse osun jälkimmäiseen ryhmään. Vielä pari päivää ja sitten.

Se, etteivät kelit oikein ole suosineet kotimaan lomailijoita kesäkuussa ei ole juurikaan kerryttänyt omaa ”loma-ahdistustani”, vaan oikeastaan työpaikalla on ollut ihan jees tunnelma ja meno kollegoiden lomailusta huolimatta. Roikkumassa olleita hommia saa tehtyä rauhassa pois kun kukaan ”ei häiritse” tai lukuisat palaverit eivät keskeytä hyvää työntekorytmiä, kerrankin näin.

Oletko muuten huomannut, että tehokkaan työajan lisäksi muiden lomaillessa työpaikoille jäävien kesken syntyy jännästi kesäkuukausina eräänlaisia kesäkaveruuksia - liittolaisuuksia, joiden syntymiseen tarvitaan yhteinen kokemus, vähän kuin armeija tai synnytys, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Työpaikan kesäkaveri saattaakin yllättäen olla joku täysin oman tiimin tai osaston ulkopuolinen, jonka kanssa muuten ei ehkä vietäkään työpaikalla aikaa. Yksinäisten työntekijöiden tiet kohtaavat sattumalta ruokalassa tai kahvihuoneessa, satunnainen jutustelu alkaa, kehittyy keskusteluiksi, lounastreffeiksi ja voilá, yhteys on muodostunut. Vihdoinkin seuraa muuten tyhjillään ammottavalla työpaikalla.

Ja aivan kuten kesäromanssienkin kanssa usein käy, työpaikan kesäkaveruus hiipuu lomalta palaavien kollegoiden ja viilenevien säiden mukana takaisin siihen olotilaan, mistä kesän alussa lähdettiin liikenteeseen. Mutta ehkä näin ei pitäisi antaa tapahtua, vaan pitää kiinni löydetystä yhteydestä, viedä kesäkaveruus ihan pokkana aivan uusille leveleille?

Paula Narkiniemi

Tuottaja, Oikotie Työpaikat

Twitter: PoolaKristiina