Ihmettelimme työkollegan kanssa vastikään, miten työelämä on muuttunut viime vuosina, etenkin tällaisen tietotyöläisen kohdalla. Työelämä on muuttunut niin paljon, ettei perspektiiviä muutokselle tunnu saavan sitten millään. Paitsi pysähtymällä ja ihmettelemällä.

Esimerkki 1. Päätin opintoni noin seitsemän vuotta sitten autuaan tietämättömänä, että jonain päivänä valtaosa tulevien vuosien varrella kasvattamastani asiantuntijuudesta ja ammattitaidosta rakentuisi nimenomaan sosiaalisten medioiden ymmärryksen varaan. Tässä kohtaa kannattaa huomioida, että Facebook rantautui meille noin vuotta aiemmin. Ei sitä voinut opiskella korkeakoulussa, saati edes tehdä ammatikseen (ainakaan nykyisessä mittakaavassaan). Jotenkin kuitenkin – pakko myöntää – ajauduin oman ja työnantajanikin kiinnostuksen ohjaamana hiljalleen työskentelemään uuden median parissa. Ja siitä se nälkä uuden ooppimista kohtaan vasta kasvoi. Hämmästelen edelleen aika ajoin ihmisten muutosvastarintaa etenkin teknologisen kehityksen suhteen; ei yksinkertaisesti haluta oppia uutta, vaikka uusi mahdollistaisi nimenomaan uusia ja parempia tapoja työskennellä.

Esimerkki 2. Ystäväni on opiskellut kansainvälisen tutkinnon markkinoinnista ja kauppatieteistä, mutta töitä niin sanotusti omalta alalta ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta irronnut. Erilaisten sekalaisten töiden ohella hän on aktiivisesti blogannut lifestylestä omalla, tunnistettavalla tyylillään – aihe, johon hän suhtautuu intohimolla. Vuosien bloggaaminen alkaa nyt kantaa, ehkä odottamatontakin hedelmää: hän on saanut hiljalleen luotua itselleen nimeä niin sanotusti oikeissa piireissä ja tekee freelancerina keikkaa visuaalisena markkinoijana. Työ, josta hän ei missään vaiheessa osannut edes haaveilla, saati pyrkiä kohti. Ja jota hän nyt tekee täydestä sydämestä.

Mitä tällä kaikella oikein yritän sanoa? Nämä kaksi asiaa nyt ainakin: 1. Maailma muuttuu ja jos et muutu mukana, saatat löytää itsesi työelämässä(kin) jostain, missä et oikeasti halua olla. Juna menee niin sanotusti ohi ja samalla kun odotat seuraavaa, on sekin myöhässä. 2. Perinteinen tutkintoon tai edes ammattinimikkeeseenkään tuijottaminen on tietotyössä rajoittavaa: oman työn voi luoda itsekin, ilman että sen kuvaus löytyy opinto-ohjaajan uraoppaasta. Tiivistäen, jokainen voi hyvinkin olla oman työonnensa seppä – jos haluaa.

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina