En varmasti ole ainoa, joka huomasi muutama vuosi sitten LinkedIn:ssä mielenkiintoisen ilmiön.

Palvelu mahdollisti käyttäjän taitojen eli skillsien vaivattoman lisäämisen profiiliin muutaman napin painalluksen kautta, mikä oli alkujaan varsin mainio juttu; käyttäjä pystyi helposti kuvaamaan osaamistaan muutamilla avainsanoilla, kuten ”B2B-myynti” tai ”lehdistötiedotteet”.

Omat osaamisalueet oli siis varsin helppo listata CV:n usein ylimalkaisempaa tyyliä yksityiskohtaisemmalla tavalla korostaen näitä nimenomaisia erikoistaitoja, joita työelämässä aina kertyy, mutta jotka eivät CV:ssä välttämättä saa ansaittua omaa tilaansa ja mainintaa. Loistoidea siis. Kunnes käyttäjien käsitys omista taidoistaan tuntui lähtevän reippaasti lapasesta. Seurasin suu auki, miten tuntemani ihmiset väittivät taidoikseen aihepiirejä, joita tiesin varmuudella heidän ”oppineen” korkeintaan jossain seminaarissa istumalla – varsinaista kokemusta taidon harjoittamisesta ei siis ollut. Trendi tuntui olevan, että kaikilla pienilläkin tiedon rippeillä pystyi markkinoimaan itseään muille loistavana työntekijänä ja alansa ammattilaisena.

Työskentelen markkinointiviestinnän ja erityisesti sosiaalisen median parissa, ja arvioin osaamistasoni ja kokemukseni perusteella olevani ihan taitava siinä mitä teen. Tällä hetkellä Suomessa sosiaalinen media on kuitenkin vielä sen verran vierasta maaperää useimmille, että oikeastaan kuka tahansa voi väittää osaavansa ”tehdä sitä”, koska kaikkihan käyttävät somea ainakin jossain määrin vapaa-ajallaan. Osaamisen kirjossa vallitsee siis suoranainen villi länsi. Some-osaajia rekrytoitaessakin joukossa on aina niitä, jotka ilmoittautuvat super-aktiivisiksi somettajiksi vapaa-ajallaan, mutta sormi menee suuhun viimeistään siinä vaiheessa kun aletaan puhua vaikkapa somen avulla tehtävästä verkkokaupan markkinoinnin konversioseurannasta tai liidiputken tehostamisesta.

Ymmärrätte siis varmaan harmistukseni määrän, kun näen oman erikoisosaamiseni kärsivän suoranaisesta inflaatiosta. Enkä liene ainoa. Tilanne on tavallaan vähän sama kuin jos joskus kylppärin hajulukon onnistuneesti tyhjentänyt henkilö väittäisi olevansa pätevä putkimies.

Tämä ilmiö ei toki rajoitu vain LinkedIn:ssä virtuaalisten henkselien paukutteluun, vaan jatkuu usein myös rekrytointitilanteisiin saakka. Kiristyvän kilpailun yhteiskunnassamme kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja työnhakutilanteessa, ja on ihan ok ”vähän värittää” omaa osaamistaan, jotta pääsee edes sinne haastatteluun. Ja jos on riittävän supliikki tyyppi, voivat ovet uuteen työhön aueta vaikuttavilla esiintymistaidoilla haastattelutilanteessa - todellisesta substanssista viis.

Miten sitten käy niille vaatimattomille taitajille, jotka osaavat kyllä, mutta eivät ehkä osaa markkinoida omaa osaamistaan riittävän ponnekkaasti? Jäävätkö he auttamattomasti ekstroverttien taivaanrannan maalareiden jalkoihin työnhaussa aikana, jolloin itsensä brändääminen ja markkinoiminen työnhakutilanteessa alkaa olla ”must”?

Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @poolakristiina

Kommentit

35

SoMe-Guru Assmaster Intern

Huoraamistahan se on. Joka ikinen työhaastattelu. Linkedinissä tosin endorssausvimma on taitojen valehtelusta entistäkin koomisempaa. Nyt myös työtoverit ja yhteistyökumppanit on otettava mukaan valheisiin.
28

Assburger

Nykyiseen työhön hakiessani väritin ihan kunnolla omaa osaamistani hakemuksessa ja samaa kusetusta sitten jatkoin haastattelussa. Sain työn, johon minulla ei oikeasti ollut juuri mitään osaamista. Opin tekemällä homman nopeasti ja näin parin vuoden jälkeen sujuu jo liiankin helposti. Kilpailu on niin kovaa, että vain vahvimmat elävät. Reilulla pelillä tai ilman.
28

Anonyymi

Ei ole kovin kaukana tästä: "If somebody offers you an amazing opportunity but you are not sure you can do it, say yes – then learn how to do it later!" - Richard Branson . Yleensä se haastatteluun pääsy on jo se mahdollisuus. Tänä päivänä ei liikaa tsäänssejä tule, joten välillä tarvitsee hieman soveltaa.
25

Päivä ei paista tähän risukasaan

Minä olen miettinyt ihan samaa kuin kirjoituksessa! Juuri siksi että kuulun niihin vaatimattomiin taitajiin. Tai realistisiin ehkä minun tapauksessani, kun työkokemusta ei ole niin paljoa. Ainut keino päästä työmarkkinoille näyttäisi olevan verkosto ja suhteet, mutta tällaiselle introvertille niitäkään ei ole oikein kertynyt.
28

nande

Tekstissä on paljon asiaa mutta kyllä Assburger on toiminut loistavasti. Onko sillä väliä jos opiskelet vuosia putkimieheksi osaamatta hommaa, kuin se että markkinoit väkisin itsesi läpi. Kuten mainittu on kilpailu on kovaa ja vain kovat pärjää. Risukasan kommenttiin voisin opastaa että jos olet oikeasti taitava mitä ikinä teetkin, niin hanki apua haastattelutilanteeseen ja itsesi markkinointiin. Kuten sanottu on niin vuoria on siirrettävä.
24

Heli1

Minä olen aina ihmetellyt, miksi työnhakutilanteessa ei testata hakijan osaamista. Osaaminen ei käy ilmi CV:stä, haastattelusta tai suosittelijoilta. Se käy todistettavasti ilmi vain testaamalla hakijaa asettamalla hänet kuviteltuun työtilanteeseen ja selvittämällä miten hän hoitaisi tehtävän. Siis jos esimerkiksi työssä tarvitaan paljon Exceliä niin ehdottomasti pitää antaa jokin Excel-tehtävä suoritettavaksi (valvotusti tottakai) ennen palkkaamista! Mielestäni on ihan käsittämätöntä, että työntekijöitä palkataan ilman ammattitaidon todentamista. Todentaminen voi olla myös tenttimäistä, jos vaikkapa tarvitaan jonkin tietyn lain ymmärrystä niin annetaan hakijalle ko. lakiin liittyvät kysymykset vastattavaksi.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.