Johtaminen on vaikeaa. Tarkennan, ihmisten johtaminen on vaikeaa. Asioiden johtamisessa kun ei oikeastaan tarvitse kuunnella, mitä muilla on sanottavana.

Suomi on tunnetusti manageerauksen luvattu maa, jossa johtaminen on nimenomaan managementia leadershipin sijaan. Meillä ei edes ole sanaa, joka erottaisi nuo kaksi toisistaan. Vanhat patriarkaaliset johtamistavat istuvat tiukassa, vaikka kuinka koemme elävämme modernissa yhteiskunnassa, jossa jo osittain ainakin osataan kuunnella henkilöstöä ja tehdä päätöksiä yhdessä. Joissain organisaatioissa vanhoja johtamismalleja ei koskaan edes ole ollut painolastina, joissain taas kipuillaan edelleen tarditioiden puristuksessa.

Tänä keväänä sosiaalisessa mediassa on puhuttu johtajan asemasta ja siitä, kuinka hyvä johtaja onkin työntekijöidensä palveluksessa, eikä päinvastoin. Kuinka hyvän johtajan agendalla tulisi olla alaistensa mahdollisimman hyvä ”palveleminen” eli näiden onnistumisten mahdollistaminen omalla tekemisellään. Johtaja on ikään kuin mahdollistaja eikä niinkään johtaja sanan alkuperäisessä merkityksessään. Toki mahdollistajankin tulee tietää ja navigoida tiimilleen oikea suunta ja pitää kurssi, mutta nyt tärkeintä onkin sen matkan mahdollisimman hyvä onnistuminen. Maaliin päästään kyllä, jos vaan kulkuväline ja työtavat ovat kunnossa. On johtajasta kiinni, mahdollistaako hän alaisilleen sellaiset olosuhteet, joissa nämä voivat suoriutua tehtävistään mahdollisimman hyvin – tavoitella parasta potentiaaliaan.

Kun asiaa tarkemmin ajattelee, on vaikea olla eri mieltä tästä pinnalla olevasta johtamisen teesistä. Kuka nyt ei haluaisi työskennellä sellaisen johtajan alaisuudessa, joka omassa työssään tekee kaikkensa, jotta alaisensa onnsituisivat parhaalla mahdollisella tavalla? Johtaja, joka perustaa päätöksensä oman henkilökohtaisen onnistumisensa mahdollistavien tekijöiden sijaan koko tiimin – ehkä jopa koko organisaation – onnistumisen tavoittelemiseen. Sanonta ”johtaja on yhtä vahva kuin tiiminsä heikoin lenkki” osuu ja uppoaa ainakin minulle yhä konkreettisemmin.

Mitä mieltä te olette – pitäisikö johtamisen olla nimenomaan mahdollistamista ja tiimin takana seisomista?

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina