Uudessa työssä aloittaminen on aina jännittävää, jopa rankkaa aikaa. Sanotaan, että työntekijältä menee kolmesta kuuteen kuukautta sopeutua uuteen työhönsä.

Mutta mitä jos sopeutuminen ei onnistukaan, vaan työntekijä huomaakin valinneensa väärin – työ tai työyhteisö ei olekaan sitä mitä luvattiin tai tämä odotti? Jos työpaikan vaihtaminen tuntuukin ainoalta järkevältä ratkaisulta, vaikka siellä on vasta aloittanut?

Tilanne on varsin kimurantti. Toisaalta uudelle työpaikalle ja itselle pitäisi antaa aikaa, sopeutuminen kun voi kestää joskus kauemmin kuin kuvitteli. Mutta toisaalta, jos tunne tehdystä virhearviosta työpaikan suhteen on vahva, on sitä vaikea karistaa mielestä.

Tilanne on harmillinen niin työntekijälle kuin työnantajallekin, jos uusi tulokas päättääkin lähteä – molemmat joutuvat aloittamaan haun alusta. Työntekijälle tilanne jättää ansioluetteloon joko oudon aukon tai todella lyhyen merkinnän. Toki on inhimillistä että näin käy, aina rekrytoinnit eivät vaan onnistu, mutta jos työhistoriasta löytyy useampi tällainen tapaus, alkaa se näyttää rekrytoijan silmään jopa holtittomalta – vaikka kuinka eri tilanteet olisivat selitettävissä. Usein rekrytoijat onneksi osaavat ja haluavatkin kysyä ja työnhakijat oma-aloitteisesti kertoa, mistä nopeat työpaikan vaihdokset ovat johtuneet.

On paljon sekä itsestään että työpaikasta ja esimiehestä kiinni, saako kurssia käännettyä huonosta aloituksesta huolimatta itselle mielekkääseen suuntaan uudessa työssä. Tärkeintä on päästä puhumaan mahdollisesta pettymyksestään ja huolistaan sellaiselle henkilölle, joka asiaan voi jotenkin vaikuttaa – yleensä esimiehelle. Sanomatta jättäminen on pahinta, sillä silloin kukaan ei voi edes yrittää auttaa.

Ja sitten on tilanteita, joissa puhuminen saati tiukka itsetutkiskelu eivät tuota tulosta vaan työpaikkaa on yksinkertaisesti vaihdettava. Etenkin työyhteisön fiilistä ja tunnelmaa on vaikea arvioida rekrytointiprosessin aikana, jos työnhakija ei pääse tapaamaan tiimiä saati ylempää johtoa vaan pelkästään tulevaa esimiestä ja HR:n edustajaa. Lisäksi vaatii hyvää silmää huomata pienet nyanssit haastattelijoiden puheista, jos jokin alkaa rekrytointiprosessin aikana epäilyttämään. Oma ohjenuorani näihin tilanteisiin onkin luottaa omaan mutu-tuntumaan ja fiilikseen – jos jokin tuntuu olevan vinossa, se myös mitä todennäköisemmin on.

Ja vaikka virhearviointi olisikin tullut tehtyä, aina kannattaa pitää ensimmäisenä mielessä oma hyvinvointi ja työssä jaksaminen – on vaikea antaa parastaan, jos ei viihdy ja olo on kurja. Tilanne heijastuu usein ikävästi myös työn ulkopuoliseen elämään. Olemme kuitenkin vain ihmisiä, ja virheitä sattuu – tärkeää on oppia niistä ja jatkaa eteenpäin.


Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.