Rekrytointi-ilmoitusten ehkä yleisin kriteeri haettavalle henkilölle on viime vuosina ollut "hyvä tyyppi", etenkin jos työ pitää sisällään tiimityöskentelyä, myyntiä, konsultointia tai ylipäätään ihmisten kanssa työskentelyä. Ja tuohon litaniaan sisältyy aika monta eri ammattia.

Hyvän tyypin löytämisen eteen rekrytoijat ovat usein valmiita jopa uhraamaan jotain osaamisesta: jos olet hyvä tyyppi, opit kyllä loputkin taidot sitten itse työssä. Hyväksi tyypiksi taas ei uskota kenenkään oikeastaan voivan oppia – sitä joko on tai ei ole. ”Hyvätyyppiys” on osa persoonaa ja sitähän ei loppujen lopuksi voi muokata; tällaisia me olemme vaikka kuinka yrittäisit muuttua.

Mutta kuka sitten määrittelee, millainen se hyvä tyyppi on? Olemme kaikki erilaisia ja näin ollen myös miellymme erilaisiin ihmisiin. Miten esimerkiksi ulkopuolinen rekrytointikonsultti pystyy arvioimaan, minkälaisen hyvän tyypin asiakkaan tiimi joukkoonsa tarvitsee? Eikö hyvän tyypin kohtaamisen tunne nimenomaan niin sanotulla perstuntumalla, eli vaistolla? Vaikka työnantaja olisikin luetellut juuri heidän yhtiöönsä sopivan hyvän tyypin kriteerit, arvioi rekrytoija kuitenkin omalla vaistollaan kandidaatteja. Toki eteenpäin rekrytoinnissa kipuavat hyvät tyypit päätyvät lopulta myös itse työnantajan ja hyvässä lykyssä myös tulevien kollegoiden ”testattavaksi”, jolloin jyvät viimeistään erotellaan akanoista.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että tuo ”hyvätyyppiys” on suorastaan mystifioitu ominaisuus rekrytoinnissa: ilmoituksia lukiessa tulee auttamatta tunne, että vain harva meistä voi olla sellainen, joten muut älkööt vaivautuko. Ja jos taas mietin, miten itse määritän hyvän tyypin, on skaala varsin lavea. Hyvä tyyppihän voi olla se hiljainen kaveri, joka aina auttaa ensin muita tai se seuramies, joka tarjoaa bisset töiden jälkeen. Ja tuohon välimaastoonkin putoaa aika monta erilaista hyvää tyyppiä, ainakin omassa mielessäni.

Eivätkö käytännössä siis kaikki jonkinlaisilla käytöstavoilla ja muita huomioivalla käytöksellä varustetut tyypit ole juurikin hyviä tyyppejä? Ja eikö hyvän tyypin vastakohta ole sitten paha tyyppi?

Paula Narkiniemi

Vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

Kommentit

23

Kun rekrytointi osaaminen on heikkoa

Ja ei osata päätellä mitä halutaan niin käytetään hyvä tyyppi termiä.Huudetaan multikulttuurin perään, mutta yritysmaailmassa halutaan mahdollisimman homogeeninen. Eli meille sopiva.. ikä rasismi jne jne jyllää vahvana..
22

ET

Vuosikausia on työnhakijoille koulutettu työnhakutaitoja. Rekrytoinnin taitojen opetus on ollut vähäisempää.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.