Suomessa on viime vuosina herätty asiantuntijaprofiilin ja -brändin rakentamiseen ja hyvä niin, asiantuntijalle tästä voi olla selkeää hyötyä työelämässä. Yksi lieveilmiö minua kuitenkin mietityttää.

Olen itsekin kirjoittanut asiantuntijabrändin rakentamisesta moneen otteeseen ja luetellut hyötyjä joita asiantuntija parhaimmillaan tämän pitkäjänteisen työn tuloksena saa. Monella alalla, kuten omallanikin markkinoinnissa ja viestinnässä, voi olla varsin merkittävää etua siitä, että on niin sanotusti ”tuttu Twitteristä” tai verkostot LinkedIn:ssä ovat mittavat. Hyöty voi ilmetä parempina työtarjouksina, uusina asiakkaina tai vaikkapa esiintymispyyntöinä median tai eri organisaatioiden suunnalta. Timanttinen asiantuntija halutaan kommentoimaan tilanteita ja häneltä halutaan kysyä mielipidettä kun jotain kiinnostavaa on tekeillä. Tai yksinkertaisimmillaan: asiantuntijaa halutaan kuunnella.

Myös yritykset ovat heränneet tähän ja yhä useampi tuuppii oman organisaationsa asiantuntijoita parrasvaloihin keräämään itselleen – ja tätä kautta luonnollisesti myös yritykselle – näkyvyyttä. On tutkittu fakta, että asiantuntijaa kuunnellaan herkemmin kuin persoonatonta yritystä, vaikka viesti olisi täysin sama. Uskomme herkemmin, kun kanssamme – ainakin teoreettisesti – samalla viivalla oleva tyyppi on jotain mieltä.

Koska Suomi on verrattain pieni maa ja tiettyjen alojen piirit ovat joskus huolestuttavankin pienet ja sisäänpäin lämpiävät, on viime aikoina valloilla tuntunut olevan taktiikka ”huuda kovempaa” kun puhutaan asiantuntijan brändäämisestä. Ideana on luukuttaa omia mielipiteitä mahdollisimman usein ja kuuluvasti eri kanavissa ja tätä kautta haalia yleisön kiinnostus – sillä, mitä sanotaan, ei tunnu aina olevan väliä. Ei kuulosta toimivalta konseptilta, mutta yllättäen taktiikka tuntuu kumma kyllä toimivan, sillä riittävän kauan huudeltuaan asiantuntijaksi itseään brändäävät tyypit alkavat saada somessa jalansijaa ja näkyvyyttä. Ikään kuin väkisin. Komppaajiksi valikoituvat usein samankaltaiset tyypit ja tavoitteena tuntuu olevan oman kakofonian maksimoiminen, jotta näkyvyyskin on taattu.

Harmillisen tästä ilmiöstä tekee se, että nämä kovaa huutelevat saavat varovaisemmin asiantuntijarooliaan rakentavat tyypit varuilleen ja hiljenemään: kuka nyt kilpaa haluaa huutaa, etenkin jos huutajalla ei tunnu olevan edes kovin järkevää sanottavaa? Tiedän, kampoihinhan siinä pitäisi laittaa, mutta koska kaikki eivät ole samanlaisia, näin ei välttämättä tapahdu. Olenkin viime aikoina jäänyt monen some-keskustelun kohdalla pohtimaan, rakentuuko nykyasiantuntijan rooli sen perusteella, kuka kehtaa huutaa kovimmin?

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

 

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.