Mediassa seurattiin Hilkka Ahteen työpaikkakiusaamisoikeudenkäyntiä. Helsingin hovioikeus antoi päätöksen, jonka mukaan Auto- ja kuljetusalan Työntekijäliiton (AKT) entinen puheenjohtaja Timo Räty tuomittiin liiton viestintäpäällikön Hilkka Ahteen pahoinpitelystä ja työturvallisuusrikoksesta 80 päiväsakkoon.

Tuomio oli merkittävä ja historiallinen. Ahteen asianajaja Mika Kivikoski onkin toivonut, että tapauksella olisi yleinen positiivinen vaikutus, jolloin työpaikoilla kiinnitettäisiin ajoissa huomiota henkiseen väkivaltaan ja pyrittäisiin ratkaisemaan asioita ajoissa.

Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuu vuosittain 140 000 henkilöä. Joka viides suomalainen joutuu jossain vaiheessa työuraansa kiusatuksi. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan kiusaaminen on suomalaisessa työelämässä jatkuvasti kasvava ja raa'istuva ilmiö.

Ongelma koskettaa suoraan koko palkansaajakuntaa ja välillisesti häirinnän kohteeksi joutuneita työtovereita ja häirityn läheisiä. Tutkimuksen mukaan vuonna 2008 kiusaamisen esiintyvyys oli kohonnut 44 prosenttiin
kaikista palkansaajista.

Euroopan työolotutkimuksen (Eurofond) mukaan Suomi on EU-maiden keskinäisessä vertailussa työpaikkakiusaamisen kärkimaa. Viime vuosina oikeuslaitos ja esitutkintaviranomaiset ovat havahtuneet siihen, että
vakavan kiusaamisen ehkäisemisessä on haastavaa löytää sovellettavia oikeusnormeja.

Henkinen väkivalta tapahtuu salaa, vaivihkaa, harvoin suoraan kiusaajan ja kiusatun välillä. Kiusaaja manipuloi tilannetta ulkopuolisena. Tässä koulu- ja työpaikkakiusaaminen poikkeavat toisistaan. Kiusaaminen on usein kolmanteen henkilöön kohdistuvien negatiivisten vihjeiden viidakko, joka synnyttää kilpailua, kateutta tai kaunaa. Henkinen väkivalta voi olla myös suoraa naljailua, vähättelyä, nimittelyä, kun todistajia ei ole paikalla.  

Kiusaajan tunnistaminen on haasteellista

Tunnusomaista kiusaamiselle on, että se on jatkuvaa, pitkäkestoista, kielteistä kohtelua ja leimaamista. Tilanne, jossa kohde ei pysty puolustautumaan sitä vastaan. Kiusaajan tunnistaminen on haasteellista. Kiusaaja ei välttämättä olekaan se työpaikan öykkäri, nyrkillä pöytään lyöjä tai vastarannan kiiski. Kiusaaja voi olla miellyttävä, hyväkäytöksinen, näkymätön taustatoimija, joka ei ota vahvasti kantaa tai ilmaise mielipiteitään. On pohdittu, mikä tekee kiusaajasta kiusaajan.

Kyse on kehittymättömästä sisäisestä minuudesta. ”Kun kehitys ei tapahdu inhimillisten tarpeiden vaatimalla tavalla, lapsessa kasvaa kyvyttömyys ymmärtää omia ja toisen ihmisen tarpeita. Hänestä kehittyy vailla tervettä minuutta oleva, itsekeskeinen vuorovaikutukseen kykenemätön ja omia rajojaan tuntematon yksilö, joka käytöksellään, projektion kautta tuhoaa lähipiirissä olevien ihmisten elämän. (Polo, Sirpa. 2015, julkaisematon lähde).

Kiusaaminen noudattaa yllättävän samanlaista kaavaa. Työyhteisössä alkaa ilmetä kilpailua. Tilanne, jossa kukaan ei tiedä, mistä kilpaillaan. Avointa kateutta, yhteydestään irrallaan olevia, hämmentäviä kommentteja kiertää työyhteisössä. Jotain kummallista on menossa ja kukaan ei tiedä mitä. On epävarmuutta, levottomuutta ja sovitut asiat eivät pidä paikkansa. Syntyy riitoja ja ahdistusta ja tilanteen pitkittyessä työuupumusta. Asiat ja tunteet kietoutuvat yhteen. Työyhteisöön syntyy vähitellen ongelmahenkilö, josta ei pidetä ja joka koetaan syypääksi työyhteisön ongelmiin.

Kiusattu ei välttämättä itsekään ymmärrä, mistä on kyse. Pikkuhiljaa syntyy tarinoita ja uskomuksia, joiden alkuperää ei kukaan tiedä ja todenperää ei kukaan epäile. Yksittäiset työyhteisön jäsenet ajautuvat mukaan toimintaan, jonka merkitystä he eivät välttämättä tunne. Joku saattaa tunnistaa tai aavistaa kiusaamisen, uskaltamatta puuttua tai jättäytyä toiminnan ulkopuolelle. Pelkona on joutua itse kiusatuksi. On helpointa vaieta.

Johdolla on vastuu

Johdolla on aina vastuu kiusaamistilanteessa. Työsuojelulaki on määrittänyt esimiehen puuttumisvelvoitteen. Esimiehen tulee antaa rajat sille, mitä työyhteisössä suvaitaan. Esimiehen tehtävänä on puuttua välittömästi kiusaamistapahtumaan asiasta kuultuaan tai havaittuaan. Usein kiusaamisen annetaan jatkua esimiehen vältellessä vastuutaan. Asioiden selvittämisen sijaan yleisempi johdon ratkaisu on irtisanoa kiusattu hankalana henkilönä työyhteisöstä toivoen tilanteen näin rauhoittuvan ja työpaikan ilmapiirin paranevan.

Nämä irtisanomiset aiheuttavat yksilötasolla taloudellisen ja henkisen konkurssin, jonka yhteiskunnalliset kustannusvaikutukset mm. menetettyinä verotuloina, työttömyytenä, mielenterveyspalvelujen tarpeena ovat mittavat.

Jokainen voi pysähtyä hetkeksi miettimään ja tarkastelemaan omia toimintatapojaan. Jos oman arvion mukaan ei itse syyllisty työkaverin huonoon kohteluun, syyllistyykö kenties hiljaiseen hyväksyntään ja sivustaseuraajan rooliin? Jokaisen joka havaitsee, että työkaveria kohdellaan epäasiallisesti, tulisi puuttua asiaan ja tuomita tällainen käytös. Hiljaa sivusta seuraajat tosiasiassa hyväksyvät tilanteen ja antavat osaltaan suostumuksen kiusaajille jatkaa tällaista toimintaa.

Samalla tällaiset hiljaiset hyväksyjät valitsevat toimintamallin, jossa uhriksi joutuneen on vain kestettävä huonoa kohtelua ilman että saisivat tukea muilta työyhteisön jäseniltä. Oletko kenties syyllistynyt
tällaiseen toimintaan? Oletko passiivisuudella myötävaikuttanut kiusaamisen jatkumiseen? Älkää sulkeko silmiänne, vaan asettukaa häirinnän kohteeksi joutuneen puolelle.

 

Sirpa Polo