Sain koulutuksen jälkeen palautetta. Yksi osallistuneista oli pettynyt, kun sessio haastoi omaan ajatteluun, tiukan tiedon kaatamisen sijaan. Valmiita vastauksia olisi pitänyt antaa enemmän.

Sosiaalisessa mediassa minulle tuntematon insinööri pyysi minua haistamaan naisen sukuelintä, koska olin tehnyt yleistyksen hänen ammattikunnastaan. Ihmisinä lankeamme kapeaan ajatteluun yhtä nopeasti kuin pimeys laskeutuu valon sammuessa.

Opettaja oli vuosikymmeniä auktoriteetti ja koululaitos tiedon välittäjä, joita kukaan ei kyseenalaistanut. Media tarkoitti muutamaa kanavaa, jotka nekin tuuppasivat valtion totuuden. Suomessa tätä elettiin vielä parikymmentä vuotta sitten, joissakin maissa se on valitettavasti arkipäivää edelleen.

Työelämässä johtamistyylejä ja johdettavia mahtuu myös jokaiseen junaan. Löytyy firmoja, joissa johdetaan edelleen yhden totuuden taktiikalla ja niitä, joissa on purettu kutakuinkin jokainen paperilla oleva hierarkia.

Johdettavissa löytyy jo sukupolvi, joka ei taivu yhden totuuden taktiikkaan. Toisaalta siellä on myös iso joukko ihmisiä, jotka toimivat vain, jos joku ylhäältä käskee heidän toimia.

Mutta kuka määrittää mikä on oikein ja mikä väärin?

Meistä jokainen maalaa maailmankuvaansa opittujen asioiden, ympäristön ja omien arvojensa kautta. Jokaisella meillä on omanlainen käsitys oikeasta ja väärästä, jokaisella oma tapa nähdä ja tehdä asioita.

Meistä jokainen elää omassa kuplassa, josta asioita katselee. Myynnin ja markkinoinnin maailmassa esimerkiksi toiset elävät kuplassa, jossa sosiaalinen media ratkaisee kaiken ja toiset kuplassa jossa sosiaalinen media on vain vapaa-ajan väline. Kumpi on oikeassa, vai onko kumpikaan?

Me teemme päivittäin yleistyksiä, olettamuksia ja viivojen suoriksi vetoja oman kapean näkökulman kautta haastamatta ajatteluamme. Me saatamme jakaa meemejä maahanmuuton kuluista ja tuomita ihmisryhmiä täysin virheellisten tietojen varassa. Pidämme jokaista myynnin parissa työskentelevää huijarina, työtöntä laiskana tai yrittäjää riistäjänä. Teemme tämän haastamatta ajatteluamme tai tutkimatta muita näkökulmia.

Tunnen ihmisen, joka vihaa poliiseja, koska hänen isänsä vihasi. Tunnen ihmisen, joka uskottelee itselleen, että ei voi oppia uusia asioita, koska hänen vanhempansa niin hänelle uskottelivat. He eivät suostu haastamaan ajattelumalliaan, koska se on niin tiukasti heidän sisimmässään. Kumpikaan heistä ei suostu haastamaan itseään, katsomaan kolikon toista puolta.

Sain insinöörin vihan harteilleni julkaisemalla päivityksen, jossa päivittelin Suomalaisen Toroidion sähköauton mainosvideon surkeutta ja tekemällä yleistyksen, että suomalaiset insinöörit eivät tajua mitään markkinoinnista.

Tunnustan langenneeni kapeaan ajatteluun. Lankesin, koska en ole insinööri ja näkemykseni heidän tarpeellisuudestaan ja taidoista tulee kotoani. Olen viettänyt niin paljon aikaa isäni työpaikalla, jossa insinöörejä oli kahviossa tapana piikitellä. Tätä polkua olen ajatuksissani seurannut.

Yritän haastaa kuulemaani ja näkemääni joka päivä. Vanhoista tavoista on silti vaikea poiketa, koska selkäytimeen piirretty kaava on tiukassa. Yritän silti. Haasta sinäkin.

Pasi Rautio on myyntikuiskaaja, markkinoinnin apumies ja yrittäjyysvalmentaja.

Lisää Pasin ajatuksia löydät osoitteesta: www.pasirautio.fi