Ihmisten erilaisuus on aihe, johon törmää kaikkialla. Työnhaun yhteydessä hakija pohtii omaa erottautumiskykyään muiden hakijoiden massasta ja miettii, minkälaiseen työyhteisöön tai työhön hakeutuu tai on hakeutumatta oman osaamisensa ja taipumustensa perusteella.

Rekrytoijat etsivät sitä hyvää tyyppiä, joka kulloisenkin tilanteen mukaan sopii organisaatioon joko samanlaisuutensa tai täydentävän, uutta mahdollistavan erilaisuutensa vuoksi. Työyhteisöissä nautitaan erilaisuuden tuomista uusista näkökulmista tai saatetaan tuskailla vuorovaikutus- ja toimintatapojen eroista ristiriitatilanteissa. Onko erilaisuus riesa vai rikkaus?

Viime aikoina on puhuttu paljon muun muassa työyhteisön ekstroverteista ja introverteista, mutta luontaisten toimintatapojen tarkastelussa on myös muita ulottuvuuksia, jotka heijastuvat käytännön arkeen yksilöllisten toimintataipumusten muodossa. Yksi tekee päätöksiä logiikkaan ja syy-seuraussuhteiden analyysiin perustuen, toinen huomioi samassa tilanteessa ensisijaisesti ihmisten arvot, tunteet ja tarpeen ymmärtää ”what’s in it for me”.

Toiset meistä lähestyvät asioita ison kuvan kautta nähden metsän, mutta ei metsässä olevia puita, kun toiset lähestyvät asioita puiden, eli yksityiskohtien ja konkretian kautta. Organisoituminen ja suhtautuminen suunnitelmiin ja aikatauluihin on myös merkittävä tekijä, joka heijastuu yhteistyön haasteina niin kotona kuin työn arjessa. Näistä skaalan ääripäiden välillä vaihtelevista eroista saadaan aikaiseksi monta mielenkiintoista kahvipöytäkeskustelua, tai puhumattomana monia jännitteitä tai ristiriitatilanteita. Mikä tai kenen toimintatapa on oikea? Entä kuka taipuu ja joustaa omasta tyylistään?

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla ja toimia, vaan tarvitsemme työyhteisössä sopivan määrä erilaisuutta, joka tuo moninäkökulmaisuutta ja toimintatapojen rikkautta mahdollistamaan yhteistä kehitystä eteenpäin. Rekrytoimalla samanlaisuutta tai hakeutumalla samanlaiseen työhön kuin aikaisemmin vahvistamme jo olemassa olevaa, kun taas hakeutumalla uudenlaisiin tilanteisiin ja toimintaympäristöihin tai palkkaamalla uudentyyppisen ja erilaista osaamista ja toimintatapaa omaavan tekijän voimme löytää sykäyksen jonkin uuden alkuun. Toki jälkimmäinen vaatii myös rohkeutta ja valmiutta kohdata erilaisuudesta syntyvät isommat ja pienemmät yhteisen ihmettelyn paikat.

Etsimällä eri tapoja kytkeytyä toisiin vuorovaikutuksen ja yhteistyön kautta voimme löytää ja luoda uutta yhteistä säveltä toimintaan. Erilaisuuden ohella on hyvä tunnistaa  myös sitä samanlaisuutta ja yhdistävää tekijää, joka löytyy vaikka yhteisistä kiinnostuksen kohteista, arvoista tai yhdessä määritellyistä tavoitteista. Tämän samanlaisuuden kautta voidaan löytää yhteinen kiinnekohta, josta erilaisuuden rikastamana päästään kehittämään yhteistyötä eteenpäin.

Itsensä ja omien toimintataipumustensa tuntemisen kautta jokainen meistä voi omassa tilanteessaan joko hakea samanlaisuudesta tuttua ja luontevaa yhteistyötä tai haastaa itseään tietoisesti kehittymään, kohti jotain uutta, sopivin askelin. Työyhteisössä keskinäinen keskustelu erilaisuudesta ja sen merkityksistä mahdollistaa hedelmällisten toimintatapojen yhteiskehittelyn ja erilaisten osaamisten ja vahvuuksien hyödyntämisen. Luontaisten taipumusten analyysi on yksi mahdollisuus, joka antaa tukea näihin molempiin kehittymisen ja etenemisen tapoihin. Keskinäisen arvostuksen ja kunnioituksen osoittaminen ja niin henkisten kuin konkreettistenkin askeleiden ottaminen kohti toista ovat jokaiselle meistä arkinen mahdollisuus edistää yhteistyötä, jossa  kaikki osapuolet ovat win-win-asetelmassa.

Jaana Piikkilä

Organisaatiokonsultti

www.humap.com

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.