Olen aikanaan jakanut aktiivisesti käyttämäni sosiaalisen median profiilini karkeasti kolmeen kastiin: kaikille avoimeen, kavereille avoimeen ja niin sanottuun välimaastoon.

Kaikille avoimet some-profiilini keskittyvät 95 prosenttisesti työhön ja kertovat minusta lähinnä työni ja edustamani alan kautta. Twitterissä ja LinkedIn:ssä minusta ei heru ammatillisen postaamisen lisäksi juurikaan aidosti henkilökohtaisia asioita, jos ei joitain satunnaisia hauskoja sattumuksia oteta huomioon. Vain kavereille avoimet ja välimaastoon putoavat some-profiilini taas vaativat sen, että hyväksyn jonkun seuraamis- tai kaveripyynnön ennen kuin raotan henkilökohtaisen elämäni verhoa.

Työnhaussa en siis koskaan linkittäisi kahta viimeistä esimerkiksi cv:ni kylkeen, ainoastaan nuo kaikille avoimet. Järkikin sen sanoo, etteivät nimenomaan vapaa-aikaani vahvasti linkittyvien some-profiilieni sisällöt sovi saati kuulu ulkopuolisille tai etenkään minua entuudestaan tuntemattoman rekrytoijan silmille. Siellähän voisi vilahtaa vaikkapa viinilasi.

Työnhaussa some-profiiileitahan kehotetaan rakentamaan nimenomaan niin, että persoonasi tulee esiin ja sinusta saa henkilönä irti enemmän kuin työhakemuksessa on mahdollista kertoa. Toki ammatillinen aktiivisuus on hyvästä ja suotavaa somessa, mutta en voi olla pohtimatta, teenkö itse juuri päinvastoin kuin ”opetan”? Siltähän se nimittäin eittämättä näyttää, jos julkisissa profiileissani pyörii korkeintaan ammatillisia artikkeleita ja muita työhön liittyviä juttuja.

Toki nämä kertovat ehkä jotain siitä, että seuraan alaani ja olen aktiivinen somen käyttäjä, mutta mitä ne kertovat minusta ihmisenä ja tyyppinä? Että seuraan aikaani? Tuskin ainakaan sitä, että olen kovin kiinnostava tyyppi – somen perusteella ehkä lähinnä vaan tylsä työnarkomaani.

Juttelin kerran erään erittäin aktiivisen suomalaisen some-persoonan kanssa aiheesta ja hän oli jyrkästi sitä mieltä, ettei hänellä ole mitään sellaista, mitä hän ei voisi postata täysin avoimesti ja julkisesti koko maailmalle – että mitään some-profiilia ei tulisi rajoittaa turhilla yksityisyysasetuksilla. Sehän suorastaan sotii somen sosiaalisuuden periaatetta vastaan. Arvostan ihmisten aitoa avoimuutta somessa, mutta itselleni ”koko maailman silmien eteen astuminen” ihan kaikkien postausteni kanssa lähinnä kauhistuttaa – aivan sama, kuinka some-aktiivi olen ja mitä työkseni teen. Persoonani tulee kyllä esiin muillakin keinoin, siitä olen varma.

Miten on sinun laitasi – jaatko kaiken surutta koko maailmalle somessa vai rajaatko elämääsi työn ja vapaa-ajan osalta eri seuraajille? Ahdistaako somessa ylipäätään mikään vai pitäisikö kaiken vaan olla avointa?

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

Kommentit

25

Kalastaja Eemeli

Jotenkin tämä nykyajan jatkuva vaatimus jakaa omaa elämäänsä kaikille ja kaikenlaisten ihmisten kanssa ahdistaa.Tiedän monta henkilöä jotka ilman verkostoitumista pärjäävät sosiaalisessa elämässä vallan mainiosti ja jopa ehkä paremmin kuin aktiivisesti tietojaan somessa levittävät kanssa eläjänsä: Heille kaverit jopa soittavat ja kyselevät kuulumisia kuin että stalkkaisivat somessa päivityksiä. Tärkeintä tässäkin on varmaan luottaa omaan järkeensä eli mihin tarkoitukseen somea käyttää ja viis veisaa siitä mitä siitä ehkä muut ajattelevat.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.