Elämme maailmassa, joka on vaativa ja hallitsematon. Olemme samalla itse syyllisiä tähän maailmaan, koska ongelma on ihmismielen sisällä.

Vaadimme itseltämme ja muilta niin paljon, että emme enää koe hallitsevamme elämäämme. Elämän hallitseminen on kuitenkin jo lähtökohdiltaan pelkkä illuusio. On turha syyttää poliitikkoja tai muita päättäjiä tilanteestamme sen enempää, koska ongelma on kaikkien meidän päässä. Olemme unohtaneet mitä varten kaikki oikeastaan olemme täällä.

Suoritusyhteiskunnan yksipuolinen näkökulma asioiden ratkaisemiseksi huolellisella suunnittelulla ja ”pitäisi” -ajattelulla on ihan yhtä epävarma ja idealistinen vaihtoehto kuin kaikki muutkin. Parempi keino on siis oppia suhtautumaan asioihin toisin ja tekemään tarvittaessa tilannekohtaisia muutoksia. Tätä mielen joustavuutta on kuitenkin hyvin vähän havaittavissa ihmisissä tällä hetkellä ennalta ehkäisevänä toimintamallina. Siksi olemme jatkuvasti kriisissä.

Olemme kaikki täällä löytääksemme itsemme ja olemme siihen myös etuoikeutettuja siksi, että sitä emme ole voineet itse valita, kuten kaiken muun mistä nyt kärsimme. Voi siis ajatella, että elämässä voi tehdä valintoja, muttei hallita elämää ja valinta on suhtautumistapakysymys. Silti uskomme, että voimme omilla toimillamme taas kerran päättää ja valita sen mitä tulevaisuudessa meille tapahtuu, koska kuvittelemme, että kaiken pitää olla suoritusyhteiskunnan ihanteiden mukaista. Emme halua antaa epäonnistumiselle pienintäkään mahdollisuutta ja siksi yritämme eliminoida kaikki riskit.

Valmistaudu siihen, että kaikki menee pieleen

Tosiasiassa kukaan ei voi tietää, mikä oikeasti toimii ja mikä on riski. Voimme vain tehdä parhaamme. Tässä on kuitenkin ristiriita ajattelumme kanssa, koska ”parhaansa tekeminen” ei vaan riitä meille. Me vaadimme itseltämme ja muilta tuloksia ja täydellisyyttä. Epäonnistuminen osoittaa heikkoutta ja virheet ovat häpeäksi. Tässäkin asiassa menemme siis koko ajan kauemmas todellisesta tarkoituksestamme täällä ja kohti ääripäistä ajattelua, joka kuitenkin tuhoaa enemmän kuin rakentaa. Lähtökohtaisesti kaikki valintamme on tehty epäonnistumaan eikä mikään ole oikeasti pakollista tai välttämätöntä. Jos tämän saamme iskostettua päähämme, olemme jo ottaneet ison harppauksen eteenpäin.

Kun emme uskalla katsoa kohti heikkoja kohtiamme ja pohtia todellisia syitä oireiden hoitamisen sijaan, emme voi koskaan onnistua toivomallamme tavalla. Vastakkainasettelut ja äärimmäinen suhtautuminen asioihin, johtaa meidät entistä etäämmälle itsestämme, luovuudesta, intuitiosta ja niistä asioista, jotka voisivat antaa meille uusia eväitä tilanteiden ratkaisemiseen. Heikkouksien tutkimisessa piilee uudistumisen siemen. Mutta se on taitoa, jonka selvittämiseen vaan vahvat ja rohkeat uskaltavat ryhtyä. Kaikki muut tyytyvät menemään massan mukana ja kokevat enemmän tarvetta kuulua jonnekin kuin erottautua joukosta toimimalla eri tavoin. Tämä ajattelu kuitenkin näyttäytyy joustamattomuutena, mikä haittaa elämäämme.

Suhtautumistavan muutos mahdollistaa tyytyväisyyden säilyttämisen

Erilaisilla toimintatavoilla on kuitenkin uudistava vaikutus, koska eihän mitään muutosta synny, jos teemme asioita samoin kuin aina ennenkin. Tämän näkeminen on kuitenkin iso haaste kaikille, joiden suhtautumistapa on liian tiukka joustaakseen mistään kohtaa. Äärimmäisissä näkemyksissä ja vastakkainasetteluissa on usein juuri tämä ongelma. Sitten haetaan kompromissia, joka ei lopulta tyydytä ketään, koska silloin joudutaan aina luopumaan ilman tarpeiden tyydyttymistä. Haasteemme on oppia huomioimaan jokaisen tarpeet ja rakentamaan ratkaisumme tyydyttämään niitä vaikka se olisikin pidempi ja vaikeampi tie.

Tiesitkö, että ratkaisu kahtiajakoiseen maailmankuvaan on jo päässäsi valmiina? Sinun vaan täytyy osata kääntää oikeasta vivusta ja saat sen käyttöösi. Se vaatii ainoastaan sen, että opit suhtautumaan asioihin eri tavoin kuin ennen. Tässä on haasteena kuitenkin se, että olemme sitoneet elämämme sellaisista ulkoisista tekijöistä riippuvaiseksi, mistä on vaikea päästää irti silloin, kun tilanne muuttuu.  Jospa siis aloittaisimme siitä suhtautumistavan muutoksesta, että muutos onkin pysyvää ja mikään ei ole varmaa. Silloin olisi mahdollista unohtaa iso osa suoritusyhteiskunnan sanelemista pakoista.

Kirsi Mäkinen
uuden ajan yrittäjä, tietokirjailija, www.muutosympyra.fi

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.