Nimittäin verkostoissa. Työelämän verkostojen merkitys on tänä päivänä korostuneempi kuin koskaan, ja työnhausta puhuttaessa nousee oman verkoston merkitys arvoon arvaamattomaan.

Sen lisäksi, että yritykset ovat nykyään kiinnostuneita palkkaamaan nimenomaan hyvin verkostoituneita (lue: paljon potentiaalisia asiakkaita ja kumppaneita yritykselle) henkilöitä palvelukseensa, nähdään verkostoituminen yhtenä työelämän meriittinä. Hyvät verkostot kertovat haltijastaan paljon – kirjaimellisesti. Etenkin virtuaalisilta verkostoilta, kuten LinkedIn:stä, on helppo kysellä työnhakijan taustoista ja meriiteistä – ikään kuin validoida hakijaa verkostojensa perusteella.
 
Mikä sitten on hyvä verkostoitumisen aste ja missä kohtaa omaa verkostoa voi edes ajatella pystyvänsä hyödyntämään työnhaussa? Moni kun pelkää, ettei vielä varsin pieni verkosto esimerkiksi uran alkupuolella auta mitään. Olen eri mieltä, ja uskon pienestäkin verkostosta olevan hurjasti hyötyä, jos sitä vain ymmärtää käyttää.
 
Tiedättehän, miten jotkut ovat kuin luonnostaan verkostoitujia ja käyttävät jokaisen tilaisuuden uusien kontaktien luomiseen samalla, kun ylläpitävät vanhoja? Homma näyttää helpolta ja suorastaan vaivattomalta. Näihin erikoistapauksiin itseään verratessa saattaa iskeä perisuomalainen ”enhän minä nyt noin voi tehdä, en kehtaa” –ajattelu – omien verkostojen hyödyntäminen nähdään enemmänkin epätoivoisena kalasteluna ja itsensä tyrkyttämisenä. Eihän sellaiseen voi ryhtyä.
 
Ja tässä se ongelman ydin piileekin. Verkostoitumisessa onnistuneita kadehditaan, vaikka itsellä olisi täysin samat mahdollisuudet huolimatta siitä, minkä kokoinen nykyinen verkosto on. Jostain ne ekspertitkin ovat aloittaneet, jostain hyvin pienestä. Kyse on sekä pokasta, rohkeudesta että omanarvontunnosta: jos ajattelet olevasi vastapuolelle vähintään yhtä arvokas kontakti kuin hän on sinulle, ei häpeilylle tai alemmuudentunteelle tulisi löytyä sijaa.
 
Kuten sanottu, verkostojen luomisessakin jostain on lähdettävä liikkeelle, joten turha vähätellä omia pieniäkään verkostoja. Niiden arvossaan pitäminen, vaaliminen ja hiljalleen kasvattaminen kantavat hedelmää kyllä. Aina on hyvä tuntea ihmisiä, joiden avulla saatat törmätä uuteen kollegaan, työpaikkaan tai kumppanuuteen. Mutta pakottamalla mikään ei ole luontevaa, joten muista suhtautua verkostoihisi kunnioittavasti, ja että itsestään ensin jotain antamalla saa myös vastavuoroisesti jotain takaisinkin. Lopulta.
 
Paula Narkiniemi
Vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.