Miksi vuorovaikutus ja yhteistyö ovat niin vaikeita? Pääministerikin sanoi "teki miten päin vain, niin aina se on väärinpäin." Jos toiselle kumarrat, toiselle pyllistät. Aina löytyy niitä, joiden mielestä asiat tulisi hoitaa juuri toisinpäin kuin tehdään. Vuorovaikutuksen ja yhteistyön kannalta on mielenkiintoista, miten asiasta keskustellaan ja syntyykö silloin aitoa vastavuoroisuutta.

Ihminen on taipuvainen ajattelemaan mustavalkoisesti. Tarkoitan tällä sitä, että jos olet eri mieltä kuin joku toinen, muodostat samanaikaisesti päässäsi käsityksiä hänestä enemmän tai vähemmän negatiiviseen suuntaan jopa vihaan asti. Reaktioherkkyys omiin ajatuksiin, tunteisiin ja tilanteisiin nähden on yksi esimerkki tästä. Tämän johdosta esimerkiksi joku eroaa kirkosta, jos kirkonmies sanoo lauseen tai sanan, jonka tulkitsee olevan itseään vastaan. Samaista temppua ovat hyödyntäneet populistit onnistuneesti oman asiansa edistämiseen.

Miten siis joustaa ajatuksissaan siten, että tuo oman kantansa esiin yhteistyötä edistäen lyttäämättä muita? Siinä tavassa kumpikin osapuoli huomioi toisensa näkemykset, hyväksyy ne ja suhtautuu niihin kunnioittavasti vaikka olisikin itse asioista eri mieltä. Toisen ihmisen erilainen näkemys kehittää parhaimmillaan vuorovaikutusta, yhteistyötä, tuottavuutta ja tuloksia. On valintakysymys olemmeko siis omien ajatustemme vankeja vai niiden tietoisia isäntiä?

Tämän ongelman ratkaisuvaihtoehtoja voisi tarkastella suhtautumistavan kautta, koska siinä on kyse siitä miten suhtautua itseensä, toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Teoreettisesti voi ajatella, että mustavalkoisuudessa on kyse kahden erilaisen suhtautumistavan välisestä taistosta. Jokainen ilmentää luontaisesti enemmän toista tapaa ja vastaavasti ei tiedosta toisen puolen olemassaoloa itsessään. Tällöin merkitystä on myös henkilökohtaisella tunnetilalla ja yksilön kyvyllä olla sinut oman vajavaisuutensa kanssa. Jos oma tunnetila on kielteinen tai sekava, on vaikea nähdä asioissa hyviä puolia tai ymmärtää toisten näkökulmia. Jos taas oma sisäinen tunnetila on innostunut tai tyytyväinen, on huomattavasti helpompaa suhtautua kaikkeen avoimesti. Suhtautumistapaeroista ja siitä johtuvasta tiedostamattomuudesta syntyy helposti kiusaamista, ristiriitoja, välirikkoja ja muita ihmissuhdeongelmia, koska ihminen ei tiedosta että asioissa on usein molemmat puolet, ei pelkästään jompi kumpi.

Jos huomaat että sinun on vaikea hyväksyä erilaisia näkökulmia, voit auttaa asiaa alkamalla pohtimaan mitä muita vaihtoehtoja voisi olla, jotka olisivat yhtä hyviä tai mitkä ovat sellaisia asioita, joista voit joustaa yhteistyön kehittämiseksi.  Voisin kysyä näissä tilanteissa itseltäni, edistääkö tämä suhtautumistapani omaa hyvinvointiani tässä tilanteessa vai ei? Jos onnistuu esittämään tuon kysymyksen itselleen ennen kuin reagoi asiaan tai toisen ihmisen sanoihin ja tekoihin, on onnistunut jo kytkemään automaattisimman ja äärimmäisimmän reaktionsa pois päältä ja siirtynyt tietoisempaan tarkastelunäkökulmaan. Se on merkittävä taito silloin, kun voimakkaita tunteita herää. Sen kautta voi esimerkiksi estää itseään suuttumasta turhista ja saa aikaa miettiä miten asiaan olisi hyvä suhtautua.

Kirsi Mäkinen
Muutosympyrä Oy
Työyhteisön kehittäjä, muutostaitovalmentaja. Haluaisitko sinä vaikuttaa työyhteisösi suhtautumistapaan ja erilaisuuden hyväksymiseen paremmin?