Työnhaussa, kuten muussakin elämässä, aina ei lykästä vaikka kuinka yrittäisi.

Seuraa opetus siitä, miten avoimen työpaikan perään soittaminen saattaa pelastaa työnhaun joskus julmaltakin arpapeliltä. Sitähän on spekuloitu iät ja ajat (tai no ehkäpä ainakin siitä saakka kun puhelimen käyttö yleistyi) onko järkevää soitella työhakemuksensa perään ja onko työpaikkailmoituksessa ilmoitettuna ”soittoaikana” mahdollista keulia hakijoiden etunenään kyselemällä fiksuja. En nyt itse ota tähän kantaa, mutta kerron tarinan tosielämästä, joka puhukoon omasta puolestaan.

Ystäväni on työnhaussa. Bongattuaan kiinnostavan työnantajan ilmoituksen, jossa etsivät ystäväni mielestä ehkä hänen osaamiseensa verrattuna hiukan liian junioria tekijää, hän päätti kuitenkin hakea paikkaa, sillä työnantaja houkutteli. Hakuaika umpeutui ja ehti kulua muutama päivä ennen kuin ystäväni rohkaistui soittamaan rekrytointia tekevälle henkilölle – mikä itsessään vaati jo useita soittokertoja ja –yrityksiä, ennen kuin henkilön sai tavoitettua. 

Rekrytoija langan päässä ystäväni kyseli, oliko hänen hakemuksensa löytänyt perille ja kertoi, kuinka kovin kiinnostunut olikaan avoimesta tehtävästä. Harmiksi rekrytoija kertoi prosessin edenneen jo keskusteluvaiheeseen kahden ehdokkaan kanssa, mutta päätti kuitenkin kaivaa vielä ystäväni hakemuksen esiin. Ja kappas, hän ei ollut koskaan saanut sähköpostin liitetiedostoina lähetettyä hakemusta ja CV:tä auki ja kylmästi siirtänyt ystäväni ”ei kiitos”-pinoon – ei mikään odottamaton tai tavaton tilanne tosin, näinhän se usein taitaa mennä, kun hakijoita on paljon. Ystäväni ihmetteli kovasti, että johan on kumma, ettei muka aukea ja samalla rekrytoija sai kuin saikin tiedostot auki – syy taisi tällä kertaa löytyä luurin toisesta päästä ja tekniikasta. Hetken ystäväni hakemusta selailtuaan kutsu kävi kuin kävikin haastatteluun.

Tarina ei päättynyt ystäväni rekrytointiin (palkkatoive ei tällä kertaa kohdannut), mutta opetti ainakin sen, että koskaan ei voi olla täysin varma meneekö kaikki hakuprosessissa niin kuin on suunnitellut ja varmistellut – joskus työnhakukin on suorastaan arpapeliä. Ja joskus perään soittaminen todellakin kannattaa. 

Paula Narkiniemi
Vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.