Oletko joskus hakenut töitä? No sitä minäkin – ja niin minäkin, aika moneen eri otteeseen vieläpä.

Entä kuinka monta kertaa olet turhaan odotellut vastausta vaivalla rustaamaasi ja reippaasti omaa aikaasi vieneeseen työhakemukseen, johon olet pungertanut koko ammatillisen osaamisesi kirjon ja avannut työ-minäsi sielun liikkeitä yksityiskohtaisellakin tasolla? Villi veikkaukseni on, että aika monta kertaa.

Kerran sain vastauksen hakemukseeni puoli vuotta hakuajan päätyttyä. Puoli vuotta. Kyseisessä tilanteessa (kielteisen) vastauksen lähettäminen tuntui jo suoranaiselta loukkaukselta – en juu osannut itse päätellä puolen vuoden jälkeen, että nyt ei varmaan natsannut.

Ystäväni taas kertoi tämän suorastaan esimerkillisen tapauksen omilta työnhakuajoiltaan:

”Haastattelija oikein korostaa, että aikoo itse henkilökohtaisesti soittaa ja kertoa uutiset valinnasta parin päivän kuluttua haastattelusta. Lisäksi hän toivoo, että valittu henkilö aloittaisi työt jo seuraavalla viikolla. Pari päivää myöhemmin näen kuitenkin netistä, että paikka on laitettu uudestaan hakuun usealla eri rekrytointisivustolla. Kahden kuukauden kuluttua haastattelijasta tai yrityksestä ei ole kuulunut pihaustakaan.” Klassikkoainesta suorastaan.

Itse pääsin aikanaan eräässä rekryssä kalkkiviivoille asti – tätä ennen olin istunut viidessä (!) eri haastattelutilanteessa ja tehnyt pällitestit ja työnäytteet - ja tästä kaikesta vaivannäöstä huolimatta rekrytoija ”unohti” ilmoittaa, etten tullut valituksi meistä kahdesta, jotka loppuun saakka olimme kituuttaneet prosessin läpi. Hei kamoon, oikeasti?

Rekrytointiviestintä tuntuu olevan monelle organisaatiolle se pakollinen paha, josta joutuu kärsimään muutenkin tuskaisen rekryprosessin aikana. Ja näin työnhakija, tai parhaimmillaan sadat, jäävät nuolemaan näppejään paha maku suussa alun perin hyvistä aikeistaan huolimatta. Ja samalla ne organisaatiot (näitäkin on, onneksi), jotka muistavat kohdella hakijoitaan korrektisti ja kommunikoida kohteliaasti näiden kanssa voittavat pelin työnantajakuvan saralla kuusnolla.

Tässäpä siis vinkkinä teille - arvon työnantajat, jotka tätä satutte lukemaan ja joille kirjoitukseni aiheuttaa piston sydämessä - rekrytointiviestinnän kolme kovaa, joilla pääsee jo pitkälle ja eliminoi kettuuntuneiden työnhakijoiden pahan silmän omaa organisaatiotanne kohtaan, vieläpä helposti:

  1. Kiitä työnhakijaa hakemuksesta, kun vastaanotat sen. Se, onko vastaus automatisoitu vai ei, on loppujen lopuksi yksi hailee, kunhan hakija tietää, että hakemus ylipäätään on tullut perille ja vieläpä oikeaan paikkaan. Ettei tarvitse arvailla ja kysellä perään. Kaikki tämän ylittävä rekrytointiviestintä on jo oikeastaan sen luokan ponnistus kotimaisessa rekrytointiviestinnän kentässä, että ”kokenutkin” työnhakija saa suoranaisia säväreitä ja hykertelee tyytyväisyydestä.
  2. Kommunikoi rekrytointiprosessin etenemisestä sen aikana ja päätyttyä. ”Kiitos ei” -vastaukset ja haastattelukutsut kannattaa tehdä samaan aikaan, se on ihan loogista prosessiajattelunkin näkökulmasta. Haastateltaville taas kannattaa kertoa prosessin jatkosta ja aikataulusta – ja pitäytyä luvatussa. Odotathan itsekin, että asiakas vastaa tarjoukseesi – edes jotain, eikö?
  3. Rekrytointiviestintä on työnantajamielikuvan luomista jos mikä. Muista, että vaikka rekrytointi onkin aina aikaa vievä ja haastava prosessi työnantajalle, sitä se on myös työnhakijalle. Rekrytointiviestintä ei ole yhtä kuin työpaikkailmoitus sunnuntain Hesarissa. Se sisältää sekä organisaation sisäistä että ulkoista viestintää monessa eri vaiheessa ja monelle eri kohderyhmälle. Kun siis seuraavan kerran rekrytoit, muista myös viestiä.

Paula Narkiniemi
Tuottaja, Oikotie Työpaikat

Twitter: @PoolaKristiina