Luonnehdin itseäni usein lauseella “Ace of nothing but Jack of all.”  Käytän myös mielelläni sanontaa ”paskaa tuulettimeen”. Ja motokseni ilmoitan: ”Kun paljon tekee, niin paljon sattuu, kun mitään ei tee, mitään ei satu”.

Kuvailen itseäni mielelläni ja useilla eri tavoilla. Taidan tykätä itsestäni ja joku voisi jopa sanoa, että olen itsevarma, ”aina oikeassa” -tyyppi ja aavistuksen rasittava. Pidän myös peilikuvastani – mielestäni näytän komealta ja olen vain komistunut vuosien saatossa. Tätä perheeni on ihmetellyt sanoen, ”missä maailmassa oikein elät?”

Mutta todellisuudessa pelkään. Tietenkin itsevarmuudestani on tullut totta, mutta se on myös osa pelkäämisen paljastumisen estävää suojakuorta. Mielestäni olen pelännyt aina, mutta olen joutunut ajamaan itseni paikoin pelkäämisen äärirajoille, erityisesti Finlaysonilla viimeisen reilun neljän vuoden aikana. Mitä sitten olen pelännyt? Annan  muutaman esimerkin. (Jätän suurimman osan peloistani käsittelemättä, koska se vaatisi jo kirjan kirjoittamista.)

Mielestäni se, että pelkään, ei ole mitenkään kummallista. Ehkä uskallan sanoa sen ääneen, kun taas suurin osa meistä haluaa peittää pelkäämisensä. Pelkäämiseen on kaksi syytä: evoluutio ja häpeä. Emme olisi lajina menestyneet, ellemme olisi osanneet pelätä. Pelko sai meidät hakeutumaan toistemme seuraan ja rakentamaan suojia sekä aseita. Toisaalta myös välttelemme kaikin keinoin häpeään joutumista. Emme uskalla sanoa tai tehdä mitään valtavirrasta poikkeavaa, koska se saattaa ajatuksissamme johtaa potentiaaliseen riskiin häpeän kohteeksi joutumisesta.

Kyky luovaan ajatteluun vaatii rohkeutta

Lähdin rakentamaan elämääni ja uraani Itä-Helsingin lähiöistä työläisperheen lapsena. Minulla ei ollut mallia uranoususta, ja jouduin imemään sitä epäsuorien lähteiden kautta. Vinoonhan se meni. Päättelin erilaisten lähteiden kautta, mitä minun pitää sanoa, miltä minun pitää näyttää, mille vitseille kuuluu nauraa ja miten minun tulee suhtautua yhteiskuntaan. En viihtynyt siinä muotissa.

Mielestäni minulla on yksi vahvuus ylitse muiden, ja se on kyky luovaan ajatteluun. Mutta pelkäsin käyttää sitä. Luovuus ei kuulunut vuonna 1990 business-elämän diskurssiin, ainakaan 30-vuotiaan miehenalun maailmassa. Oltuani viisi vuotta työelämässä ymmärsin, että luovuus tulee olemaan minun erottuvuus- ja menestystekijäni työelämässä ja päätin, että yritän ottaa siitä kaiken irti.

Pieni aikaloikka

Kun täytin 50 vuotta, päätimme ostaa Finlaysonin. Muutama vuosikymmen mainos- ja markkinointimaailmassa vaihtui ”rättibusinekseen”. Pelotti pirusti hypätä tuntemattomaan, mutta järkeilin omalta osaltani uranvaihtoa sillä ajatuksella, että Finlayson on design-alan yritys ja olen johtanut luovaa työtä yli 20 vuotta, niin eiköhän me pärjätä tuon Finlaysoninkin kanssa.

Oli aika pelottavaa tulla Finlaysonille töihin kun tajusi, että talo on täynnä ”ammattilaisia”, joilla oli suhteellisen vahvat mielipiteet siitä, kuinka asiat pitää hoitaa. Kun kerroimme porukoille, että aiomme lanseerata Tom of Finland -malliston, pelko oli käsin kosketeltavaa. Vaikka me uudet omistajat olimmekin varmoja, että Tomppa on hyvä asia, niin en voi kiistää sitä faktaa, että pelotti – paljon. Olimme siirtämässä Finlaysonia tuotepuolella kohti tuntematonta. No hyvinhän se onneksi meni.

Hyvän puolella

Olemme Finlaysonilla tehneet monia yhteiskunnallisia ulostuloja näiden neljän vuoden aikana, ja edelleenkin minua aina pelottaa jonkin uuden asian kanssa. Olemme mielestämme onneksi aina hyvän ja oikean puolella. Siksi meidän täytyy olla rohkeita, vaikka kohtaammekin usein pienen porukan vihan ja jopa pelottelun.

Oppi tästä on se, että ei saa pelätä tai hävetä omia vahvuuksiaan, vaan niitä pitää vaalia ja voimistaa. Toinen oppi on se, että usko itseesi. Kannattaa luottaa omaan intuitioon ja kykyyn analysoida tietoa. Opettele analysoimaan omia ja muiden pelkoja, koska niitä on paljon ja ne vievät sinutkin äkkiä mennessään. Analysoimalla pelkoja saat asetettua ne oikeaan mittakaavaan.

 

Jukka Kurttila toimii Finlaysonin luovana johtajana. Hän nosti globaalissa kriisissä olleen yrityksen uuteen nousukiitoon.