Omassa päässä ajatus on kirkas. Tiedät tarkalleen mitä pitää tehdä ja miten. Jokainen työvaihe on niin tiukasti omassa selkärangassasi, että näet lopputuloksen ennen kuin olet edes aloittanut työtä. Huutaako otsalohkosi punaista, kun annat tehtävän toiselle ja lopputulos on aivan jotakin muuta?

Tästä syystä en kutsu tuttuja tai sukulaisia puutalkoisiin, kun talven polttopuita pätkitään, halotaan ja pinotaan. Minulla on oma laatustandardi jonka mukaan haluan pinojen rakentuvan enkä voi sietää talkoolaisten tekemää lopputulosta. Eikä tämä tarkoita edes sitä, että pino olisi välttämättä tehty huonommin.

Jos osaamme jonkin asian todella hyvin, usein myös elämme harhassa, että ympärillämme olevat ihmiset näkevät asiat juuri niin kuin minäkin ne näen. Kuvittelemme asioiden olevan yhtä yksinkertaisia ja helppoja muille kuin ne itsellemme ovat.

Yhtiökumppanilleni Jukalle on tärkeää, että toimistolla on siistiä ja paikat ovat kutakuinkin järjestyksessä. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siisteydestä, koska aina vieraissa paikoissa huomioni kiinnittyy ensimmäisenä paikan siisteyteen. Ongelma vain on, että minulle paikkojen järjestyksessä pitäminen ei ole se luontaisin tapa.

Minulla on mennyt useampi vuosi ymmärtää miksi sekamelska häiritsee häntä, mutta nykyään yritän koko ajan kehittää itseäni siivoamaan omat jälkeni.

Me lähetämme asiakkaiden tilaamat kirjat aina käsin paketoidussa paketissa. Ei siis valmista kirjekuorta tai tulostettuja osoite-etikettejä, vaan käsin taiteltu, solmittu ja kirjoitettu paketti. Minulla ja Jukalla on kummallakin tarkasti mielessä miten paketti tehdään, jotta se täyttää meidän määrittelemän laadun.

Sain eilen aimo herätyksen johtamisen maailmaan hyvin yksinkertaisella esimerkillä.

Työntekijämme Sara oli paketoinut toista kirjastamme valmiiksi nätteihin paketteihin. Hyvin ajateltu, samalla kun ottaa paketointivälineet esiin, kääräisee useamman paketin kerralla. Ei tarvitse sitten kuin lisätä postimerkit ja osoite, kun tilaus tulee.

Lähetin eilen asiakkaan tilauksen ja huumorilla hymy huulilla kysyin että miten ihmeessä näistä on saatu eri näköisiä. Paketit kun näyttivät tasan neliön mallisilta. Hetken kuluttua löysimme syyn miksi paketti näytti erilaiselta. Minulta oli jäänyt yksi työvaihe selittämättä.

Pyysin anteeksi.

Pyysin anteeksi ja kerroin ongelman istuvan nyt tässä käsi pystyssä. En ollut kertonut eteenpäin, miltä paketin pitäisi mielestäni näyttää. Olin kuvitellut, että kaikki ympärilläni tietävät mitä ja miten asia pitää toteuttaa. Ymmärsin heti miten vaikeaa niitä ajatuksia päästäni on lukea.

Aina kun olet tekemisissä toisten ihmisten kanssa - olipa kyse sitten työpaikasta, vapaa-ajasta tai vaikka parisuhteesta – muista, että kukaan ei ole ajatustenlukija. Sinulle selvä tehtävänanto saattaa näyttäytyä toisen korvissa ja silmissä aivan toisenlaiselta. Se ei johdu siitä, että toinen pitäisi tapaasi toimia vääränä vaan siitä, että meistä jokainen on erilainen. Käsittelemme saatua tietoa eri tavalla ja vaadimme jokainen eri määrän tietoa toimiaksemme.

Johtaminen on kommunikointia ja delegointia. Esimerkillä johtaminen vaatii kykyä kertoa miten asiat toimivat, mutta myös kykyä luottaa toisten tapoihin tehdä töitä. Kaikessa sellaisessa mihin yhdessä tai yksin on määritelty jokin laatumääre, tulee tehdä pystymetsäohje. Kuvaus työstä ja sen vaiheista sekä lopullisesta tavoitteesta. Ohje, jonka jokainen kadulta nypätty tekijä osaisi toteuttaa.

Ohje täytyy olla, koska kukaan meistä ei ole ajatustenlukija. Tai sitten sinun täytyy tehdä kaikki itse ja se on silkkaa hölmöyttä.

Kirjoittaja Pasi Rautio on myyntikuiskaaja, markkinoinnin apumies ja yrittäjyysvalmentaja.

Lisää Pasin ajatuksia löydät osoitteesta PasiRautio.fi