Toimintaympäristöt rikkovat työelämän rajoja ja rakenteita. Miten pysymme mielemme kanssa mukana? Onko jotain, mikä helpottaisi tässä? Millaisia keskusteluja organisaatioissa käydään?

Toimin organisaatiokuuntelijana omassa työssäni tukiessani erilaisia organisaatioita. Jostain syystä ajanhallinnasta on tullut tämän päivän mantra – jonkinlainen hokema, joka nousee erilaisissa arjen tilanteissa keskustelun fokukseen. Onko olemassa faktuaalista ajanhallinnan mekanismia, vai onko se itse asiassa vain yksi näkymä työn muutoksessa?

Tutkimusten mukaan pitkälle koulutetut henkilöt tekevät pidempää työpäivää. Kokemuskyselyiden mukaan työaikaa venyttävät työpaineet, kilpailu, henkilövajeet ja tiukat budjetit. Pitkää päivää tekemällä varmistetaan myös uranäkymiä, viestitään sitoutumisesta ja haetaan kollegiaalista tunnustusta.

Millaisia asioita muotoillaan mahdollisesti jatkossa:

1. Itsen johtaminen

Millaisia mielenväljyyden keinoja itselläni on? Osaanko laittaa tärkeimmät tekemiseni aamuun, kun olen tehokkaimmillani? Millaiset keskeytykset ovat itselleni haitallisia? Miten voin niitä havainnoida ja tarttua uudella tavalla niiden poisvalintaan?

Itselläni parhaiten toimivat sähköpostin lukemisen keskittäminen muutamaan kertaan päivässä sekä hiljaisen kammioajan hakeminen jokaisen päivän sisällä (puhelimen ja tietokoneen äänet ovat hiljaisella). Samoin jokaisen aamun ja iltapäivän “tilannetsekki” itsen kanssa – missä olen menossa –tarkistus tuottaa hyviä tuloksia. Pyrin myös pitämään joka tunnin välissä tauon (käveleskely, vesilasi, juttelu kollegan kanssa…), joiden avulla saan resetoitua yhden tekemiseni ja ladattua energiaa. Joskus otan myös 10–15 minuuttisen tauon ja lueskelen jotain työhön liittyvää tai pidän vain silmiäni hetken kiinni ja hengittelen. FirstBeat-sykevälimittauksen mukaan tällä on väliä. Pysäkit näkyvät kirkkaana vihreänä palautumisen palkkina työpäivän lomassa.

2. Kalenterin & periaatteiden tutkailu

Millä tavalla sähköisestä kalenterista voisi tulla tuki sen sijaan, että kiristämme hampaita ja ruuvia? Onko kaikilla kalenteri käytössä, jotta voisi olla mahdollista edes synnyttää toisen työajan arvostamista, kun yhteisiä ajankohtia palaverille etsitään? Merkkaanko itse muutakin muille näkyviin kuin vain palaverit – olisiko hyvä laittaa näkyviin myös suunnitteluun, syömiseen ja tauotukseen liittyviä aikataskuja? Mietin myös organisaatiokulttuurin keskusteluita: Onko meillä mahdollista sanoa ihan mihin tahansa kutsuun EI. Millaisia vaikutuksia sillä on?

Tämä kaikki kytkeytyy uuden työn itseohjautuvuuden ja vastuullisuuden ajatukseen. Yhden organisaation joryn jäsen ilmoitti keksineensä itseä helpottaneen arjen innovation: VOK-ajan: “Varattu omaan käyttöön”. Parasta oli, että merkintä oli saanut jäädä iloisesti rauhaan palavereja varanneilta.

Millaiset periaatteet organisaatiota auttavat? Joskus on hyvä myös tutkailla sitä, miten vaikutamme muihin? Voisinko lähettää sähköpostini vasta aamulla, ajastettuna, sen sijaan, että pommitan viesteilläni kollegoita iltaisin? Voisinko jättää WhatsApp viestini viikonlopulla lähettämättä, koska sillä väistämättä vaikutan vahvasti muiden vapaa-aikaan.

3. Työajan muotoilusta

Työnmuotoilun avulla työntekijä balansoi työn vaatimuksia ja resursseja. Esimerkiksi jos ei osaa tehdä jotakin asiaa, puhuu asiasta esimiehelle ja pyytää koulutusta tai kokeneemman tukea.

Työntekijä muotoilee siis itse aktiivisesti työn vaatimuksia ja resursseja. Idea on, ettei tämä ole johdon ajamaa toimintaa, vaan nousee tekijöiden aktiivisuudesta.

Jatkossa työaikaa muotoillaan varmasti tähän malliin:

1. Työtehtäviin muotoillaan uudelleen esim. työn tavoitteita ja kohdetta, työn luonnetta ja tehtävien määrää

2. Työhön liittyviä suhteita muotoillaan: Kenen kanssa tehdään, miten paljon ihmisiä tavataan, keitä kuuluu lähipiiriin, mitkä verkostot ovat tärkeitä?

3. Kognitiivisiin asioihin kiinnitetään huomiota: Miten työhön suhtaudutaan, mikä on työn merkitys?

Turun ammattikorkeakoulun tutkijakumppanimme Ursula Hyrkkäsen mukaan työtä voi jatkossa jaksottaa oman vireystilan mukaan. Lenkillä voi käydä kesken työpäivän, kun organisaatio antaa siihen mahdollisuuden. Samalla voi ottaa huomioon myös muun työelämän tarpeita. Joustavuus lisää hyvinvointia ja palautumista.

Muotoilkaa siis rohkeasti omaa työtänne ja tekemistänne!

Annika Ranta

Organisaatiokonsultti, Certified Business Coach, energisoija

Humap, www.humap.com

 

 

 

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.