Ei ole mikään vitsi, että työnhaku käy työstä. Niinpä on myös ymmärrettävää, ettei siihen aina jaksaisi ryhtyä vaikka ehkä pitäisi.

Tiedät kuvion: nykyinen työ ei enää innosta ja uuden löytäminen houkuttelisi, mutta itse työnhakuun ryhtyminen tuntuu ajatuksenakin liian raskaalta. Jos nykytyön kanssa tilanne ei ole suorastaan mahdoton, on helpompi jämähtää paikalleen ja sysätä työnhaku jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen.

Jos joku taas tulisi tarjoamaan uutta, vieläpä kiinnostavaa työtä, ilman, että joutuisi sen kummemmin sitä ”hakemaan”, olisi tilanne aivan toinen. Kysyntä ja tarjonta ikään kuin kohtaisivat täydellisesti. Harvoin kuitenkaan tilanne on näin auvoinen ja lopulta harvaa tullaan niin sanotusti kotoa hakemaan töihin, etenkään juuri silloin kun nykytyö alkaa tympiä. Yleensä tarjoukset osuvat juuri siihen saumaan, kun on aloittanut uudessa paikassa tai muuten työssä tuntuu menevän mukavasti – jännä juttu.

Miksi sitten työnhaku tuntuu joskus niin kovalta työltä, ettei siihen millään viitsisi tarttua vaikka ehkä pitäisi? Ensinnäkin, missä raossa työssäkäyvä ja mahdollisesti perheellinen, harrastavakin tyyppi ehtii panostaa työnhakuun – öisin ja viikonloppuisin? Koska työnhaku tosiaan vie aikaa – olettaen että hakuun haluaa panostaa – on sitä aikaa ensin raivattava kalenteriin, harva kun työajallakaan ehtii töitä hakea. Ei siis mikään ihme, että pelkkä puuhaan ryhtyminen tuntuu ahdistavalta ja uuvuttavalta.

Toiseksi, jos edellisestä hausta on vierähtänyt jo useampi vuosi, ennen kuin mitään paikkaa voi kunnolla ryhtyä hakemaan, tulisi omat työnhakudokumentit ja –tiedot päivittää ajan tasalle. CV ja LinkedIn-profiili vaativat tässä kohtaa usein tymäkkääkin tuunausta ja tämä taas vaatii lisää aikaa.

Kolmanneksi, miksi työnhausta on tehty työnantajien puolelta niin puuduttavaa hommaa? Rekrytointiohjelmat, -sivustot ja –lomakkeet toistavat liian usein vanhaa kaavaa eikä synergioita juuri löydy. Joudut siis todennäköisesti joka hakuun täyttämään ja lataamaan tietosi ja tarvittavat tiedostot uudestaan ja erikseen, mikä luonnollisesti vie aikaa. Ja jossain kohtaa joku ohjelmista kaatuu kesken tietojen täyttämisen, jolloin koko ruljanssi lähtee alusta. Ajatuskin tästä väsyttää.

Toki jos tosissaan himoitsee uutta työtä, löytyy sen hakemiseen myös aikaa – jostain raosta. Mutta jos tarve ei ole pakottava, ymmärrän täysin miksi hakuun ei aina jaksa ryhtyä. Usein on helpompi vain valittaa nykyisestä kuin tosissaan tehdä asialle jotain, vaikka ehkä pitäisi.

Helpointa uuden työn hakuun ryhtymisessä olisikin, jos aktiivisesti ylläpitäisi omia työnhakutietojaan – edes LinkedIn:ssä. Näin viiden vuoden tauko cv:n päivittämisestä ei kostautuisi ylettömänä työmääränä. Vähän sama kuin mitä siivousalan ammattilaiset neuvovat siivoamisesta: siivoa joka päivä vähän niin et tarvitse jokaviikkoista suursiivousta. Mutta kuka oikeasti toimii näin?

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

 

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.