Olet korkeakoulututkinnon suorittanut, tietotyöläinen ja teet tietoisesti töitä urakehityksesi eteen alusta asti. Sinulla on vankka halu menestyä ja pidät huolen siitä, että jokaisessa työpaikassa annat itsestäsi aina vähän enemmän kuin ennen. Muistuttaahan äitisi ääni sinua jatkuvasti siitä, että ”itse on jokaisen tässä maailmassa pärjättävä ja leipänsä ansaittava”. Olet jumissa suorituskeskeisen yhteiskunnan yleisesti hyväksytyissä arvoissa, joiden mukaan työn tekeminen ja sen eteen uhrautuminen, vaikka koko muu elämä jäisi väliin, on hyväksytty tapa elää ja tehdä töitä. Elät työllesi.

Jokaisen uuden työpaikan täytyy olla vähän parempi kuin ennen tai antaa sinulle kehitysmahdollisuuksia lisää. Tärkeää on huolehtia siitä miltä CV näyttää eikä yhdelläkään rekrytoijalla saa olla epäilyksen häivääkään osaamisesi erinomaisuudesta ja kehittymispotentiaalistasi.

Teet paljon ylitöitä, joista et tietenkään saa erillistä korvausta. Hoidat tarvittaessa firman asioita kaiken vapaa-aikasikin aina siinä määrin, että se vie yöunesikin. Jatkat muutaman vuoden minimi unilla, ilman omaa elämää ja uhraten kaiken aikasi ja motivaatiosi työllesi. Et edes uskalla haaveilla tekeväsi jotain hauskaa omalla ajallasi, koska pelkäät alkavasi suorittamaan sitten myös siellä ja saavasi siitä stressin. Olet lähellä urasi huippua, olet saanut kaikkea sitä mitä sinulta valmistumisesi jälkeen odotettiinkin ja miten aina ajattelit, että sinun kuuluu elää ja uraasi rakentaa.

Sait vapauden toteuttaa itseäsi, sait valtavan vastuun sekä esimiestyön kaupanpäälliseksi. Saat myös esimiehesi kiitokset ja kehut jokaisen projektin jälkeen siitä miten hyvin hoidat työsi. Se kiillottaa egoasi entisestään ja tulet riippuvaiseksi kiitoksista ja kehuista. Keräät referenssejä jokaisesta työsuhteestasi, jotka johdattavat sinut aina uusiin vaativiin haasteisiin. Olet saanut hyvän ansiotason ja mahdollisuuden tehdä taloudellisesti melkein mitä tahansa ikinä haluatkaan.

Olet rakentanut elämääsi opittujen mallien mukaan elintasosi noustessa vuosien ajan ja nyt huomaat, ettet voi tyytyä yhtään vähempään, koska se romuttaisi paitsi elintasosi, mutta myös egosi ja urakehityksesi. Silti kehosi ahdistus tuntuu päivä päivältä voimakkaammalta etkä tiedä miten ratkaisisit ongelmasi.

Kaiken tämän keskellä olet haaveillut perheestä, joka ei sitten kuitenkaan mahtunut matkaan, koska kelkassasi on puolisonkin vaikea pysyä. Nettideittailet, jotta löytäisit miehen, jonka kanssa uskot voivasi viettää aikaa…joskus ja silloin, kun työsi ei vaadi sinulta sitoumusta. Haluat saada kaiken, mitä ihmisen elämässään kuuluukin mielestäsi saada. Tuon kaiken takia teet töitä. Uskot olevasi onnellinen sitten, kun sinulla on pari lasta, iso talo, olet urasi huipulla ja olet toteuttanut kaikki omat sekä äitisi vaatimukset elämälle. Olet jo lähes 40, etkä silti ole huomannut, tässä suunnitelmassa mitään ongelmaa.

Muutaman nousujohteisen ison yrityksen työpaikan ja 10 vuoden suorituskeskeisen elämän jälkeen, havahdut yht’äkkiä siihen, ettet enää vaan jaksa. Kehosi alkaa tekemään stopin. Ahdistus rinnassasi kasvaa ja se johtaa yhä useammin unettomiin öihin, jolloin päässäsi pyörivät vain työasiat.

Olet lihonut 20 kg muutamassa vuodessa epäsäännöllisten elämäntapojen, unettomuuden sekä jatkuvan työstressin takia. Siltikään et helposti pysty irrottautumaan työstäsi, koska työnantajasi, joka aina sinua niin kehuu, odottaa sinulta yhä parempia suorituksia ja suurempia sitoumuksia. Hänelle 24/7 ei ole tarpeeksi.

Työterveyslääkärisi kertoo sinulle, että painon olisi pudottava tai saat diabeteksen. Verenpaineesikin on korkealla. Et kuitenkaan ehdi huolehtimaan hyvinvoinnistasi puhumattakaan laihduttamisesta, koska sinulla on liian kiire ehtiäksesi liikkua, toteat lääkärille. Lääkärisi ei kuitenkaan näe levon tarvettasi eikä tiedä ahdistuksestasi, jota et ole halukas hänelle kertomaankaan, koska haluathan olla hyvä työntekijä. Hyvän työntekijän kuuluukin mielestäsi kestää painetta ja stressiä. Et näe tilanteesi menneen yli normaalin jo aikapäiviä sitten.

Lopulta et vaan enää jaksa. Pyynnöistäsi huolimatta, et ole saanut työtäsi tukemaan tarvittavia lisäresursseja. Joudut irtisanoutumaan työstäsi, koska kehosi reaktiot ovat aina vaan ahdistavampia eikä elämäsi tai työsikään tunnu enää merkitykselliseltä. Arvomaailmasi on muuttumassa, kaipaat työhösi lempeyttä, ihmisyyttä, ymmärrystä, haluat auttaa muita ja voida taas kerran tuntea innostusta työstäsi. Haluat nauttia myös vapaa-ajastasi, jonka olet kokonaan hylännyt oman urakehityksesi takia.

Esimiehesi ei ilahdu uutisesta ja kiristää sinut jatkamaan. Lupaat hoitaa vielä yhden vaiheen loppuun, jonka jälkeen ilmoitat päättäväisesti lopettavasi. Näin käy ja jätät paikan, vaikka esimiehesi uhkaukset soivat yhä korvissasi.

Menet työvoimatoimistoon, joka ilmoittaa, että sinulla ei ole oikeutta päivärahaan, koska irtisanouduit itse työstäsi. Tiesit sen, joten suostut lähtemään työvoimakoulutukseen, jotta saat palautettua päivärahaoikeutesi. Uusi ura tuntuukin nyt houkuttelevalta. Työvoimatoimisto ei kuitenkaan anna sinun opiskella mitä haluat, vaikka sinulla opintopaikka korkeakoulussa olemassa. He ovat sitä mieltä, että mahdollisuutesi työllistyä ovat hyvät, eivätkä siksi aio tukea opintojasi, jotka eivät ole myöskään kokoaikaisia.

Päätät hakea nyt alemman tason paikkoja, koska ahdistuksesi ja pelkosi kertovat sinulle, että sama vanha vaativuus työssä ei tunnu nyt hyvältä. Sinua ei oteta kuitenkaan tosissaan. Sinussa epäillään olevan jotain vikaa, koska haet alemman osaamistason töitä, vaikka sinun rekrytoijien mielestä kuuluisi hakea jotain muuta. Sinun epäillään myös vaihtavan heti parempiin hommiin, jos palkkaisivat sinut. Sinusta tuntuu kauhealta kuulla tällaista kyseenalaistamista. Eikö kenelläkään ole mitään ymmärrystä ja empatian tajua muita ihmisiä kohtaan? Pitääkö ihmisen ajaa itseään aina vaan korkeampiin ja parempiin tehtäviin ja lopulta pudota uupuneena kokonaan pois työelämästä pelkästään siksi, etteivät työnantajat halua muuta vaihtoehtoa edes uskoa ihmisen urallaan haluavan?

Onko siis ainoa vaihtoehto vaihtaa alaa, opiskella uusi ammatti ja aloittaa kaikki alusta vain siksi, että saa luvan tietoisesti luopua uraputkesta tunnistaessaan oman jaksamisen rajat? Ihmettelet miksi oman jaksamisen rajojen tunnistaminen ja tiedostaminen ja sen esiin tuominen on työnantajalle punainen vaate? Siitähän olisi työnantajalle etua, koska se säästää kuluja sairaspoissaololta, mikäli jaksamistasi voitaisi tukea muulla keinoin. Uskot, että sinun itsetuntemuksesi vahvuus, on tulkittu väärin ja se on nähty vain heikkoutena, koska suoritusyhteiskunnassa moinen toiminta ei ole yleisesti hyväksyttyä.

Ihmettelit mikä sinussa on johtanut sinut tähän tilanteeseen, mitä sinussa on vikaa, kun et kestänyt? Miksi muutkin jaksavat, mutta sinä et jaksanut? Vai jaksavatko he? Onko kaikki vain kulissia, joka repeää jossain vaiheessa, kuten sinullekin kävi?

Ehkä työpaikoilla on tälläkin hetkellä miljoonia ihmisiä, jotka kokevat jatkuvasti samanlaisia tuntemuksia ja jahtaavat yhtä kunnianhimoisesti uransa huippua ja onnellisuutta sitten kun… huomaamatta, että ovat kiitoradalla kohti samaa lopputulosta kuin sinä.

Aikamme suorituskeskeisyys ajaa tietotyöläiset entistä todennäköisemmin kohti uupumusta ja masennusta, mikäli työyhteisöissä ei ymmärretä ihmistä ihmisenä ja hyväksytä ja oteta tosissaan yksilön omia jaksamisen tunteita ja kokemuksia. Jos me ihmiset koemme, ettemme saa näyttää heikkouttamme työssämme emmekä saa jaksamisellemme myötätuntoa ja empaattista suhtautumista, ajamme itsemme uupumukseen enemmin tai myöhemmin. Joskus työnantajan vaatimukset eivät myöskään tue hyvinvointiamme kuten tässä esimerkissä ja silloin yksilön oma paine jaksamisensa rajan asettamiseen kasvaa liian suureksi. Haluamme tulla hyväksytyksi työssämme myös silloin, kun olemme vain ihmisiä emmekä automatisoituja koneita, joka on lähtökohta sille miten paljon työelämä tekijöiltään nykyään vaatii ilman myötätunnon häivääkään.

Kirsi Mäkinen

Uuden ajan ura- ja hyvinvointivalmentaja, rekrytoinnin asiantuntija ja kouluttaja


www.kirsimakinen.com

Kommentit

25

TOTTAMUTTA

Pari häiritsevää kirjoitusvirhettä/sananpuuttumista. Mutta hyvä teksti. Kipeän totta.
20

Niinpä

Ikuisen talouskasvun utopia on vain valunut suorittavalle tasolle asti. Kaikki resurssithan ovat loputtomia.
12

Perus S

Mene töihin!
13

Kohta 50v.

Tähän pitää vielä todeta, että sitten kun olet kouluttautunut uuteen työpaikkaan ja alat hakea töitä, olet jo niin vanha että kukaan ei halua sinua työntekijäksi. Työpaikat haluavat hyvinkoulutettuja alle 30 vuotiaita työtehtäviin, koska heillä on uusin tietotaito, he osaavat pitää itsensä ajan hermoilla sekä ovat terveitä ja jaksavia....vielä.
0

Tietotyöläinen keskijohdossa

Tämäkin on harhaa Energiaa joo, koulutusta joo mutta ei ne kyllä saa mitään aikaan. Kyllä mentorointia edelleen voisi hyödyntää eli usko itseen ja uutta matoa koukkuun
20

Onniko potkaisi?

Muutama vuosi sitten firma lopetti, tuli fudut. 15 vuotta renkiduunia takana joten vähän oli pelko puntissa että mites nyt. Löytyi muutama kiinnostunut työnantaja, mutta talouden sakatessa yksi kerrallaan totesivat että katsotaan tuonnempana. Nyt olen ns. yksinyrittäjä. Vähän ressasi ensin. Joskus kuukauden tulot jäi muutamaan sataseen, joskus ei tullut mitään. Nyt tulot +35-100 % / kk verrattuna entiseen päivätyöhön. Työaika tehokas 6 tuntia / päivä, ei työmatkoja. Otan aamiaisen viereen ja naputan konetta pyjamassa. Jos ei tapahdu mitään niin lähden käymään ulkona, kierrän vaikka divareita. Päivästä menee 2-4 tuntia leikkipuistoissa muksun kanssa. Ostin jopa sen asunnon. Ihan voittaja fiilis. Nyt tosin on käynyt niin että asiakkailta tuppaa hommaa niin paljon että kohta täytyy alkaa tehdä pidempää päivää – tai sitten palkata joku... Meinaan, en minä enää rupea itteäni repimään mihinkään nine to five jobiin ja vielä hukkaamaan tunteja työmatkoihin, on tää niin luksusta. Vaikka kai tämäkin lysti joskus loppuu.
17

Muista periaate

Missään nimessä ei kannata palkata ketään vaan etsit synergiaetuja kilpailijoiden kanssa, jos hommat kasvaa yli omien rajojen. Dynaamisen yksityisyrittäjän ei kannata sokeasti uskoa omaan osaamiseensa, vaan luoda ison konsernin hyödyt vastaavassa tilanteessa painivien kanssa. Haluamasi vapaus säilyy edelleen ja hyödytätte toinen toistenne yritystoimintaa + todennäköisesti asiakaskin saa parempaa palvelua.
11

Nimimerkki

Tyypillinen virhe, jonka moni korkeakoulutettukin tekee työuransa alkupuolella, duunarityöntekijöistä puhumattakaan. Uraputkesta ja säännöllisistä tuloista huolimatta mitään ei laiteta säästöön ja sijoituksiin vaan kaikki menee kulutukseen ja korkeintaan asuntolainan maksun kautta säästöön. Sitten kun pitäisi kyetä höllentämään ei ole muuta tulolähdettä kuin se kireäksi venytetty työ. Jatkuvat palkankorotuspyynnöt nostavat myös työn vaativuus- ja suoritustasovaatimuksia sekä taloudellisia vaatimuksia työnantajan puolelta. Sijoittaminen ja pääomatulot ansiotulojen ohella paitsi piristävät maan taloutta ja elinkeinoelämää, tuovat pääomaverotuloja yhteiskunnalle ja ostovoimaa pääomatulojen saajalle myös antavat vapautta ja varmuutta oman elämän hallintaan ja irtiottoihin, jopa mahdollistavat omille teilleen lähtemisen. Lisätulolähde erinomaisen tärkeä näinä päivinä kun automaatio kuitenkin muuttaa työasetelmia ihan jokaisella.
19

Sattuu, sattuu...

... kun luen tuota. Vaikkakaan oma urani ei ole ollut niin nousujohteista, niin kuitenkin... Olen ollut työuupumuksen kourissa. Tuosta kirjoituksesta poiketen olen ottanut asian avoimesti puheeksi työnantajani kanssa. Koko homma on laitettu minun omaksi ongelmakseni, ja työterveyshuolto on silminnähden turhautunut tilanteeseen. Nyt olen irtisanoutumassa. Tiedoksi, että sen voi myös tehdä terveydellisin perustein, ja silloin välttää karenssin. Tosin päätöksen saa TE-toimistolta vasta, kun on irtisanoutunut ja toimittanut asiasta lääkärinlausunnon heidän tutkittavaksi. Ja tietysti pitää olla yritetty toimenpiteitä, en tiedä paljonko. On käsittämätöntä, että pehmeät arvot eivät tule työpaikoille. Yksi uupumussairausloma voi maksaa työnantajalle kymmeniä tuhansia euroja (EK: 350€/päivä). Uskomukset ja prosessikaaviot menevät kustannustehokkuuden ja psykologisen pääoman sekä osaamispääoman edelle. Ja sitten itketään kilpailukyvyn huononemista ja kalliita henkilöstökuluja...
20

Haluan kiittää...

tästä kirjoituksesta. Nyt olisi korkea aika tuoda esille työnantajien vastuu työntekijöiden terveydestä. Tämä puoli on todella vaiettu asia.
17

Olga

Kirjoitus loppuu kesken. Mikä on vaihtoehto kun käydä töissä???
14

Haudankaivaja

Mä sain burnoutin tätä tekstiä kahlatessa, pitäis kirjoittajan ymmärtää ettei nykyihminen jaksa näin pitkää tekstiä lukea. Ei kuviakaan yhtään :O
15

VAU

Onks toi Kirsi omakuva tuossa raitapaidassa?
0

Tietotyöläinen keskijohdossa

Työnantaja palkkaa ihmisen jos tarvitsee. Aika harvoin työnantaja vaatii että tehdään ylipitkää päivää vaan se on työntekijän korvien välissä. Työsuhde ei ole koiranpennun ottamista vaan sitä että työntekijä suorittaa ja saa siitä korvauksen. Toki ehkä parhaissa työpaikoissa joo välitetään jostain mutta kyllä se nyt oikeasti taitaa olla harhaa eli herää ja pidä huolta itsestäsi koska mitä korkeammalla hierarkiassa olet sitä teennäisempää ympäristösi usein on. Sekään ei tarkoita että pitäisi käyttäytyä kuin ihmissika. Jos jotain arvoja on niin sehän on tosi hyvä ja kukaan ei sinua estä käyttäytymään hyvin myös töissä. Joku fiksu joskus totesi että muutos olet sinä. Vapaa-ajalla sitten tehdään hyväntekeväisyyttä ja harrastetaan voimahaleja.
0

Karhu

Akateemisesti koulutettu ja digi-osaava puolisoni irtisanottiin heti kun hän täytti 50. Ei ollut ainoa, company policy ko. firmassa on heittää yli 50-vuotiaat pihalle ja palkata nuoremmat tilalle. Yli vuoden työttömyysjakson jälkeen ainoa vaihtoehto oli downgradata oppisopimuskoulutettavaksi alle 30% aikaisemmasta palkasta, koska kukaan ollut ei kutsunut edes työpaikahaastatteluun. Raaka Suomi.
0

Tuskallisen tuttua

Tämä on erittäin tärkeä kirjoitus. Pienin muutoksin sopii hyvin omaankin työuraan, vaikken koskaan ole mikään urakeskeinen suorittaja ollutkaan. Perhekin on tullut hankittua, mutta yhteistä on tuo työnantajien vaatimusten loppumaton kiristyminen. Tämä ei voi jatkua näin, tai entistä suurempi osa työikäisestä, koulutetusta väestöstä on työkyvyttömänä. Ensimmäinen asia mikä pitäisi saada kuntoon, on ylempien toimihenkilöiden harmaiden ylitöiden teettäminen. Toimihenkilö- ja työntekijäpuolella TES:it huolehtivat asiasta, mutta suuri osa asiantuntijoita ja kaikki keskijohdossa on työnantajien toimesta siirretty ylemmiksi toimihenkilöiksi juuri siksi, ettei ylitöistä tarvitse maksaa. Sen jälkeen onkin ollut helppo alkaa pinoamaan lisää vastuita ja työtä kun tekijällä ei ole ollut mahdollisuutta vedota mihinkään työmääräänsä kohtuullistaakseen. Tämän ongelman ratkaiseminen ratkaisisi osaltaan myös koulutettujen työttömyysongelman, koska työnantajat joutuisivat palkkaamaan lisää väkeä voidakseen teettää samat työt jotka aiemmin tekivät pienempi määrä raa'asti ylikuormitettuja tekijöitä. Tosin nykyisen hallituksen EK:lainen linja ei ennusta hyvää tämän asian ratkaisuun. Täytyykö tässä keski-ikäisenä vielä ryhtyä vasemmistolaiseksi, kun ei keskusta-oikeistoa todellakaan näytä kiinnostavan mikään muu kuin yritysten tulosten maksimointi?
0

Anonyymi

Ongelmana on osaamattomat hr-ihmiset, joilla itsellään on mielessään kuva ihannekandidaatista ja jos joku osa-alue poikkeaa siitä, niin hylätään hänet. Menet vaikka sanomaan, että tein edellisessä duunissa 4-6 tuntia päivässä tehokkaasti töitä ja muuten olit leikkipuistossa, niin tuskin saat paikkaa.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.