Vaikka perinteiset urapolut vähenevät, voi työelämän jakaa karkeasti viiteen vaiheeseen. Niihin liittyy monenlaisia kasvunpaikkoja, joiden teemat näkyvät myös työpsykologin vastaanotolla. Pohdimme teemoja Mehiläisen työpsykologi Maaret Punton kanssa.

Nuorena työ on kokeilua

– Tämä on mielestäni ihana vaihe. Koulun ja opiskelujen ohessa hankittavat työkokemukset mahdollistavat hieman kepeämmän tutustumisen työelämään esimerkiksi kesä- ja keikkatyön kautta. Näissä töissä voi oppia työelämän taitoja ilman oman alan töihin liittyviä paineita. Erilaisten työkokemusten avulla voi myös hahmottaa omia vahvuuksia, työpsykologi Maaret Punto sanoo.

Toisessa vaiheessa, jossa oman alan koulutus on hankittu, suhde työelämään muuttuu astetta vakavammaksi, koska työtä pitää löytää omalta alalta. Punto toivoo, että jokainen vastavalmistunut saisi työpaikaltaan hyvän sparraajan tai esimiehen, joka tarjoaisi tukeaan ja auttaisi nuorta omien rajojen hahmottamisessa.

– Työn oppii vain tekemällä. Moni nuori uupuu, koska odotukset itseä kohtaan ovat lähtökohtaisesti liian kovat. Usein nuorilta puuttuu elämänkokemusta, jolla hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja ymmärtää, mihin he voivat itse voi vaikuttaa ja mihin ei.

Haasteita ajanjaksoon tuo myös elämänrytmin muuttuminen. Monelle on iso muutos siirtyä vapaasta opiskelijaelämästä tiivistahtiseen työelämään, jossa ensimmäinen palaveri voi alkaa kello kahdeksan aamulla.

– Tässä kohtaa itsensä johtaminen korostuu. Toisaalta juuri nyt muodissa oleva itseohjautuvuus ja kaveri pomona -ajattelu ei sekään välttämättä sovi kaikille. Liika vapaus voi olla haitallista ja siksi työelämä tarvitsee selkeitä raameja.

Ruuhkavuodet vaativat joustoa

Ruuhkavuodet vetävät usein hermot kireälle. Perheen ja arjen yhteensovittaminen vaatii joustoja kotona ja työpaikalla. Punto neuvoo keskustelemaan tilanteesta ja tarpeista avoimesti esimiehen kanssa.

– Avoin keskustelu hyödyttää molempia osapuolia, kun taas elämässä olevan kuormituksen salaileminen on varsin lyhyt tie. Tästä huolimatta salailua tapahtuu paljon. On ymmärrettävää että erityisesti huonona taloudellisena aikana ihminen pelkää työpaikkansa puolesta, mutta parempi olisi etsiä yhdessä tilannetta helpottavia keinoja, kuten joustoa työaikoihin. Parhailla työnantajilla joustavuus on selkeästi agendalla ja myös yksi tärkeistä kilpailutekijöistä.

Jos perhevapaat vievät pitkäksi aikaa pois työelämästä, Punto kehottaa silti säilyttämään jonkinlaisen kosketuksen työhön. Ilman sitä omat taidot ja ammatillinen itseluottamus kärsivät ja töihin palaaminen on myöhemmin huomattavasti hankalampaa.

Yhteyttä työhön voi pitää esimerkiksi opettelemalla sitä tukevia taitoja tai seuraamalla alansa tapahtumia ja puheenaiheita.

Keski-ikäinen innostuu uudelleen

Kun lapset pärjäävät paremmin omillaan, eivätkä päivähoidon aukioloajat enää rytmitä arkea, moni innostuu työstään uudella tavalla. Tässä iässä ihmisellä on sekä osaamista, kokemusta että jaksamista ja moni onkin ammatillisen menestyksensä huipulla – mutta ei aina.

Jos työtehtävät eivät tarjoa uusia haasteita ja kehittymismahdollisuuksia, pitkään työelämässä painanut ihminen saattaa leipääntyä hommiinsa.

– Tympääntymisen seurauksena vaarana on pudota kelkasta. Tässä elämäntilanteessa uralle pitäisi löytää kasvun paikkoja, jotka kehittäisivät ja laajentaisivat omaa osaamista ja kiinnostusta omaa alaa kohtaan. 

Punton mukaan ikäkriisit saavat usein pohtimaan myös työn mielekkyyttä, ja hyvä niin.

– Kannustaisin ihmisiä rohkeasti kokeilemaan asioita, jotka kiinnostavat. Liian moni ei syystä tai toisesta kulje kohti unelmaansa, vaikka olisi nykytilanteensa kuinka tyytymätön. Koska aika on rajallista, kannattaa itselleen olla rehellinen sen suhteen, mitä elämältä haluaa.

Omien kipuiluiden lisäksi elämän voi toki tuoda myös muita velvoitteita. Monille keski-ikäisille huolta aiheuttaa omien vanhempien hyvinvointi, joka lasten hoitamisen tapaan voi vaatia joustoa työelämältä.

Moni jatkaa hommia eläkkeelläkin

– Työelämän viidennen vaiheen, eläkeiän lähestyessä olisi tärkeä keskustella omasta jaksamisesta ja sopivista työtehtävistä työnantajan kanssa. Jos työtä on vuosi jäljellä ei esimerkiksi ole mielekästä joutua opettelemaan uutta it-järjestelmää.  Se sijaan kypsään ikään päässyt työntekijä voisi esimerkiksi työskennellä mentorina ja siirtää oppimaansa hiljaista tietoa nuoremmille sukupolville.

Eläkeiän lähestyessä voi olla hyvä hiljentää työtahtia ja antaa itselle enemmän aikaa palautua työn rasituksista. Myös kunnosta pitää pitää huolta. Kaikki eivät kuitenkaan halua lopettaa työntekoa mahdollisuuden tultua, vaan eläkeläiset toimivat nykyään loistavana ja ammattitaitoisena joustoresurssina yrityksille, jonka tavat he tuntevat uusia työntekijöitä paremmin.

Kuten työelämän vaiheista ilmenee, muu elämä vaikuttaa aina myös työhön. Kaikissa elämäntilanteissa työhön panostaminen ei ole ihmiselle yhtälailla mahdollista eikä välttämättä yhtä mielekästäkään.

– Myös kriisit kuuluvat elämään ja joskus tapahtumiin on mahdoton vaikuttaa, mutta iän tuoman kokemuksen ja itsetuntemuksen myötä ihminen selviää erilaisista tilanteista paremmin.

 

Anna Väre