Juha Jalonen ei aikaillut, kun työtä ei tuntunut löytyvän. Hän työllisti itse itsensä, vieläpä mielenkiintoisella tavalla.

Miten päädyit Munblogi-projektiin?

Olen toiminut yrittäjänä koko ikäni. Yritysrintamalla hiljeni, joten oli aika keksiä jotain muuta. Ensin haaveenani oli kiertää maailmaa, mutta se vaatii  paljon rahaa. Olen myös aina ollut kiinnostunut siitä, miten mikäkin yritys toimii. Tästä alkoi muodostumaan projektini idea. Työskentelen siis joka päivä eri yrityksessä.

Miten olet löytänyt työpaikkoja?

Työpaikkoja on löytynyt kivasti, ja jos kaikki alustavasti mukana olevat vahvistavat päivät, paikkoja on 150. Etsin uusia työpaikkoja kuitenkin jatkuvasti. Tavoitteeni oli ensin 250, mutta silloin ajattelin vielä koko projektia hieman naiivisti. En ymmärtänyt, kuinka paljon tähän menee aikaa. Jos ollaan duunissa kahdeksan tuntia ja matkoihin menee ruuhkissa pahimmillaan tunti per suunta, on mennyt jo kymmenen tuntia. Blogin kirjoittamisessa menee välillä jopa nelisen tuntia, kun kuviakin pitää käsitellä. Tähän päälle vielä sähköposteihin vastaaminen, työpaikkojen etsiminen ja reittisuunnitelma huomiseen duuniin, niin aikaa jää vielä myöhäiseen iltapalaan ja nukkumiseen. Jos olisin tajunnut paljonko projektiin menee aikaa, en ehkä olisi lähtenyt tavoittelemaan 250 duunia, vaan noin puolia siitä. Sanoin jossakin kohtaa, että jos 50 ammattia tulee kasaan, niin projekti on jo onnistunut. Mutta kyllä sinne sataan päivään päästään joka tapauksessa kevyesti.

Miten sinuun on suhtauduttu työpaikoilla?

Työnantajat ovat suhtautuneet projektiini ja minuun pelkästään positiivisesti. En usko, että minua olisi palkattu, jos yrityksessä ei olisi vähän pilkettä silmäkulmassa. Myös työpäivän jälkeen on tullut pelkkää positiivista palautetta eli vaikuttaisi siltä, että olen onnistunut päivän tehtävissä.

Mitä Munblogi-projekti on sinulle opettanut?

Projekti on opettanut valtavasti, vaikka vasta 35 ammattia on takana. Suurin osa ammateista on ollut sellaisia, joista on ehkä ollut jonkinlainen ennakkoasenne, mutta ei mitään kokemusta. Näissä mielikuvat ovat muuttuneet aika radikaalisti. Jotkut ammatit ovat todella raskaita, vaikka voisi kuvitella kyseisen työn olevan leppoisaa.

Mitä olet oppinut erilaisissa työpaikoissa?

Jokaisessa ammatissa olen oppinut jotakin, toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Olen esimerkiksi siivonnut koko elämäni väärin, kuvittelin myynninedistämishomman kevyeksi duuniksi, opin miten valtion 120 miljoonan euron nettisivuprojekti hallitaan, tajusin kuinka haastavaa työskentely tuhansien neliöiden kokoisessa pakastimessa on, kuinka näyttelyrakentaja saa 20 000 askelta päivässä, miten ja millaisilla järjestelmillä varastokerääjän homma on tehokkainta, kuinka raskasta on hyllyttää tavaratalossa tuotteita ja paljon muuta. Tässä oli vain pieni osa opitusta, mutta jokaisessa paikassa olen yllättynyt jollakin tavoin.

Mitkä ovat mielestäsi pahimmat työllistymisen haasteet?

Työllistyminen on erittäin, erittäin hankalaa, ellei peräti mahdotonta juuri nyt. Työttömiä on kohta 400 000, ja vapaita työpaikkoja on vain murto-osalle.  Jos vähän soveltaa, ideoi ja joustaa, niin työllistymisen mahdollisuudet paranee huomattavasti. Esimerkiksi kuka tahansa olisi voinut tehdä tämän minun projektini. Jos itse olisin työtön, ilmoittautuisin Varamiespalvelun listoille, miettisin erilaisia työkuvioita ja ammatteja. Varamiespalvelu voi tarjota duunia vaikka päivä eri paikasta eli silloin ei pääse kyllästymään ja saa tehdä töitä. Toki sitä kautta voi löytää vakituisen työnkin, mutta silti kannattaa miettiä mitä muuta voisi tehdä saadakseen lisäansioita.
 

Lue lisää Juhan projektista:

www.facebook.com/munblogi

www.munblogi.fi