Samanaikainen tuki- ja liikuntaelinten sairaus ja mielenterveyden häiriöt on yhdistetty toisiinsa. Tällaisen ihmisen työkyky on erityisen haavoittuva.

Tuki- ja liikuntaelin sairauksia  ja mielenterveyden häiriöitä sairastavat tarvitsevat erityistä tukea sekä terveydenhuollossa että työpaikalla. Sairaudet on tärkeätä tunnistaa ajoissa, jotta ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä voitaisiin ehkäistä. Monisairastavuuden hallinnassa onkin hyvä kehittää niin työpaikan toimintaa kuin työterveyshuollon työtapoja sekä  niiden välistä yhteistyötä.

Työntekijäryhmä kaipaa nykyistä enemmän ohjausta työskentelytavoista ja ergonomiasta, ohjeita ja tietoa elintavoista ja henkisen hyvinvoinnin ylläpidosta sekä yleensä tukea työkyvyn ylläpitämiseen. Nämä asiat nousivat esille Työterveyslaitoksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laajassa seurantatutkimuksessa. Tutkimus toi esiin tuki- ja liikuntaelinsairastavuuden ja mielenterveyden häiriöiden yhteisesiintyvyydestä ja niiden yhteisvaikutuksista työkykyyn, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen Suomessa. Työsuojelurahasto rahoitti hanketta.

Kiinnostavaa tutkimusaineistoa

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja mielenterveyden häiriöt aiheuttavat yli puolet Kansaneläkelaitoksen eli Kelan korvaamista sairauslomapäivistä sekä kaksi kolmannesta alkavista työkyvyttömyyseläkkeistä. Ne ovat siis suurimmat työkyvyn alenemaa ja työkyvyttömyyttä aiheuttavat tautiryhmät Suomessa.

Kansainvälisesti on kiinnitetty yhä enemmän huomiota monisairastavuuden esiintyvyyteen ja sen vaikutuksiin hyvinvoinnille ja palvelujärjestelmälle. Erityisesti kipuongelmien sekä mielialahäiriöiden ja ahdistuneisuuden on havaittu heikentävän toistensa hoitotuloksia, jos oheissairaus jää vaille huomiota.

Tutkimusaineostoja oli neljä, joista kaksi edusti koko suomalaista työssä käyvää väestöä: Terveys 2000 -tutkimus ja Työ ja Terveys Suomessa -tutkimus. Lisäksi oli kaksi ammattiryhmää: Palomiesten terveys ja työkyky -tutkimus ja Osallistavan ergonomian vaikutukset kunnallisissa keittiöissä työskentelevillä.

15 prosentilla kipu- ja masennusoireita

15 prosenttia työssäkäyvistä suomalaisista kärsi sekä kipu- että masennusoireista. Ongelma koskettaa siten satojatuhansia työntekijöitä. Kun sairastavuutta tarkasteltiin diagnostisella tasolla, 3,3 prosentilla työllisistä havaittiin sekä varsinainen tule-sairaus että diagnoositasoinen depressio- tai ahdistuneisuushäiriö.

Yhdessä mielenterveyden häiriöiden kanssa esiintyneillä kipuoireilla ja -sairauksilla oli erittäin vahva vaikutus työkykyyn. Koettu työkyky asteikolla 0–10 oli alentunut (0–7) joka kolmannella niistä työssäkäyvistä, joilla oli sekä kipu- että masennusoireita, kun oireettomilla vastaavaa koki vain 5 prosenttia.

Miehet kokivat työkykynsä alentuneeksi useammin kuin naiset ja ero korostui oiretaustaa vasten. Tutkijat tarkastelivat erikseen työkyvyn kokemusta työn fyysisten ja henkisten vaatimusten suhteen. Mikäli henkilöllä esiintyi vain depressio-oireita, oli alentuneen henkisen työkyvyn riski korostunut, mutta kipuoireet heijastuivat kummassakin työkyvyn osa-alueessa.

Molempia oiretyyppejä ilmoittaneilla niin fyysinen kuin henkinenkin työkyky oli voimakkaasti alentunut; aleneman riski oli 5–7-kertainen oireettomiin verrattuna. Kun sosiodemografiset tekijät, elintavat, työolot ja pitkäaikaissairaudet otettiin huomioon, oli koettu työkyvyn aleneman riski edelleen 2–4 -kertainen. Oma ennuste työkyvyn kehityksestä oli sekin erittäin heikko tässä ryhmässä.

Merkittävä riski

18 prosenttia henkilöistä, joilla lähtötasolla oli depressio- tai ahdistuneisuushäiriö ilman tule-sairautta ja 19 prosenttia niistä, joilla oli tule-sairaus mutta ei depressio- tai ahdistuneisuushäiriötä, siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle seurannan aikana. Samanaikaisesti sekä tule-sairaudesta että depressio- tai ahdistuneisuushäiriöstä kärsineillä osuus oli 38 prosenttia. Monisairastavuuteen liittyi siis erittäin merkittävä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riski.

Lähde: Työsuojelurahasto