Kansainväliset Nokia-vuodet kasvattivat Marjo Koli-Lehdosta työtä pelkäämättömän yrittäjän, graafisen suunnittelijan ja mainonnan opettajan, jolla riittää rohkeutta toteuttaa unelmiaan.

Miten löysit ammattisi?

Monen salolaisen tapaan aloitin urani Nokialla. Matkapuhelintuotannon alkaessa lähdimme rakentamaan yrityksestä kansainvälistä menestystuotetta. Olin Nokian ensimmäinen brand coordinator ja työskentelin kansainvälisen yritysmarkkinoinnin parissa. Vuoden kuluivat vauhdilla ja sain paljon haasteellisia työtehtäviä. Messuja Thaimaassa, Japanissa ja Bahranissa, tv-mainosten kuvauksia Etelä-Afrikassa. Tiimimme esimies toimi Lontoossa ja muut jäsenet ympäri Eurooppaa. Vuonna 2009 tuli täyspysähdys, ensimmäiset omakohtaiset yt-neuvottelut 24 vuoteen. Markkinoinnin työt Salosta loppuivat ja juuri eronneena kolmen lapsen äitinä en voinut lähteä työn perässä maailmalle. Valitsin eropaketin ja lähdin opiskelemaan graafista suunnittelua. 

Mikä on vienyt uraasi eteenpäin?

Kiinnostuin graafisesta suunnittelusta suunnitellessani kampanjoita mainostoimistojen kanssa. Oli hienoa päästä toiselle puolelle pöytää tekemään asioita itse. Vuoden opintojen jälkeen valmistuin julkaisugraafikoksi ja sain markkinointikoulutussihteerin paikan Salon seudun aikuisopistosta. Työhöni kuului oppilashallinnon järjestelmän käyttötukena toimimista, mitä en kokenut yhtään omakseni. Onnekseni törmäsin kadulla vanhaan tuttavani, joka oli juuri myymässä pientä tarrapainatuksiin erikoistunutta mainostoimistoaan. Niin päätimme kahden kumppanini kanssa ryhtyä yrittäjäksi. Nokian toimintojen lakkauttaminen oli kuitenkin vaikuttanut Salon liike-elämään niin, etten heti uskaltanut luopua työpaikastani vaan jaoin aikani kahden työn välillä. Toinen onnenkantamoinen sattui, kun tapasin tutun opettajan, joka kysyi, olisinko kiinnostunut opettamisesta. ”Kyllä sinä osaat” -kannustukset korvissani otin työn vastaan ja nyt taskussani ovat myös opettajan pedagogisten opintojen paperit. Siitä eteenpäin olen opettanut päivisin mainontaa merkonomeille ja työskennellyt iltaisin ja viikonloppuisin oman mainostoimistoni projekteissa. Koska mainosalalla on koulutettava itseään jatkuvasti, työt täydentävät toisiaan erinomaisesti.

Mikä on tärkeintä, mitä työsi on sinulle opettanut?

Olen usein miettinyt, että mikäli olisin noina kohtalokkaina päivänä valinnut toisen käytävän tai reitin, monia asioita ei koskaan olisi tapahtunut. Kokemukseni on opettanut, että tärkeintä on pysyä avoimena uudelle ja etsiä tietoisesti omaa suuntaansa. Omalla kohdallani eropakettini mahdollisti opiskelun, mutta jos paketti olisi ollut suurempi, olisin voinut jäädä paikalleni liian pitkäksi ajaksi. Olen päässyt kokemaan työni kautta ainutlaatuisia asioita, tutustumaan uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Alkuaikojen Nokia-vuosissa parasta oli työkulttuuri, jossa asioita opeteltiin tekemällä ja samalla hyväksyttiin epäonnistumisia. Tässä ilmapiirissä jokaisen oli helppo esittää ideoitaan. Myöhemmin asenteet muuttuivat, mutta itseeni ajatus jäi pysyvästi. Nyt haluan opettaa samaa oppilailleni. Vaikka tilanteet ja asiat muuttuvat, oma asenne ratkaisee.

Millaisia urahaaveita sinulla on tulevaisuudessa?

52-vuotiaana en ole juurikaan miettinyt uraani eteenpäin. Koska todella pidän työstäni, uskon kuitenkin viihtyväni alalla vielä pitkään. Nykyinen työrytmini ei juuri jätä vapaa-ajan ongelmia, mutta tekeminen tuntuu harvoin raskaalta. Moniin verrattuna opettajilla on selkeät työajat ja pitkät kesälomat, joiden aikana voi tehdä muita projekteja. Lähdin juuri mukaan järjestämään opiskelijoille suunnattua, Turun ammatti-instituutin isännöimää Taitaja 2015 -kilpailua, jossa vastaan visuaalisen myyntityön osaston järjestelyistä ja esillepanosta. Intoa ja motivaatiota riittää edelleen suuriinkin haasteisiin. Koen kilpailun järjestämisen suorastaan kunnia-asiaksi.