Kesätyö antaa oppia ja kokemusta, josta myöhemmin on hyötyä monissa tilanteissa. Erityisen merkityksellisiä ovat asiakaspalvelutyöstä ja ihmistaidoista saadut kokemukset, joita voi kesäisin hankkia esimerkiksi uimavalvojana, baarimikkona, eläintarhassa tai rahtilaivalla.

Mikä olisi Suomen halutuin kesätyö? Yksi niistä on varmasti uimavalvojan työ kesäauringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Helsingin kaupungin liikuntaviraston työllistämä Ahti Kosonen, 21, on yksi onnekkaista, jotka saavat paistatella uimastadionilla koko sesongin toukokuun alusta syyskuun puoliväliin. Kauppatieteitä Tampereella opiskeleva Kosonen on työskennellyt aiempina kesinä varastomiehenä ja siivoojana, mutta pitää nykyistä pestiään ehdottomasti parhaimpana.

Uimavalvojaksi päästäkseen on todistettava taitonsa. Tärkein vaatimus on uimakoe, johon kuuluu muun muassa pelastushyppy pää pinnalla, esineiden poimiminen 4,5 metrin syvyydestä, painavan nuken pinnalle nosto ja kannattelu sekä erilaisia uinti- ja pituussukellussuoritteita. Myös ensiapukurssi tulee olla suoritettuna.

Liikunnallisuuden lisäksi uimavalvojan työ vaatii aurinkoista asiakaspalveluasennetta sillä uimareiden turvallisuuden varmistamisen lisäksi työssä pääsee vastaamaan monenlaisiin kysymyksiin.

– Ihmiset kyselevät lähinnä, mitä alueella voi tehdä ja mistä pääsee mihinkin. Pikkupaikkailuja tehdään lähes päivittäin, mutta todelliset vaaratilanteet ovat hyvin harvinaisia. Turvallisuuden kannalta tärkeintä on ennaltaehkäisy. Seuraamme asiakkaita ja pyrimme huomaamaan, jos joku esimerkiksi näyttää väsyvän.

Kososella on nuoruudestaan vahva kilpauintitausta ja nytkin hän sukeltaa altaaseen päivittäin työvuoron päätyttyä. Mukavien ihmisten kohtaamisen lisäksi hän pitää työssään erityisesti siihen kuuluvasta vastuusta.

– Tiedän, että osaan toimia oikein vaativissa tilanteissa. On tosi hienoa, että saan tehdä työtä jota pidän tärkeänä.

Baarityö haastaa unirytmiä

Roosa Kattilamäki, 22, työskentelee kesän tarjoilijana ravintola Rafaellossa, joka on osa  Mummotunneliksi kutsuttua ravintolakeskittymää Helsingin ydinkeskustassa. Kattilanmäki tykkää työstä, jossa pääsee vaihtamaan ajatuksia eri ikäisten- ja tyyppisten ihmisten kanssa.

– Ravintolaympäristössä ihmiset ovat paljon puheliaampia ja avoimempia kuin muualla. Olen tosi sosiaalinen tyyppi enkä väsy juttelemaan asiakkaiden kanssa tiskillä ollessani. Pitkän työvuoroputken jälkeen yksin kotona olo tuntuu välillä tosi kummalliselta.

Työvuorot alalla ovat pitkiä ja venyvät usein liki kellon ympäri. Kotiin Kattilamäki pääsee loppusiivousten jälkeen neljän maissa aamuyöstä.

– Kesällä nukkumaan meno on välillä hankalaa, koska on niin valoisaa. Yritän pitää unirytmin mahdollisimman tasaisena, niin että heräisin aina kello 12 aikoihin. Pidemmän yötyöputken jälkeen pyrin tasaamaan univajetta nukkumalla enemmän.

Aiempina kesinä Kattilamäki työskenteli kolme kesää Korkeasaaren lautalla, jossa työhön kuuluu lipunmyynnin lisäksi matkustajien turvallisuudesta huolehtimista.

Verratessaan alojen työkulttuuria, hän pitää ravintolamaailmaa uudelle avoimempana.

– Lauttatyössä asiat tehdään pitkälti niin kuin ne on tehty aina aiemmin, kun taas baarialalla on paljon nuoria pomoja, jotka kokeilevat uusia juttuja ja toimintatapoja. Ala menee jatkuvasti eteenpäin.

Jos alalta on kokemusta, Kattilamäki pitää kesätyön saantia suhteellisen helppona. Hankalinta on päästä alkuun, koska valtaosa työpaikoista jaetaan ilmoitusten sijaan  suhteilla.

– Ensimmäisen paikan saaminen vaatii hieman sinnikkyyttä, mutta sen jälkeen ihmisiin tutustuu nopeasti ja työtarjouksia alkaa tulla eri suunnista. Itse sain ensimmäisen paikkani Fredan Tivolista, jossa ystäväni oli vuoropäällikkönä. Bloggaamisen sijaan aloitin tarjoilijana ravintolan kiireisimmällä tiskillä ja opin asiat nopeasti tekemällä.

Laivalla oppii ihmissuhdetaitoja

– Jälkeenpäin ajateltuna nuorena kesätöistä oli tosi paljon hyötyä. Töissä oppi heräämään ajoissa, noudattamaan aikatauluja sekä seuraamaan ohjeita ja muita säännöksiä. Plussaa oli myös, että kun oli töitä, ei tarvinnut lähteä vanhempien kanssa mökille viikonloppuisin, 7– 9-luokan kesät Korkeasaaressa työskennellyt Teemu Valo, 40, muistelee.

1990-luvun alussa kesätöitä oli tarjolla nykyistä enemmän ja myös monet Valon luokkakaverit työskentelivät Korkeasaaren kioskeissa samoina kesinä. Usein työnhaku hoituivat niin, että kun yksi joukosta sai paikan, puhui hän pian kaverit samoihin hommiin. Palkka kioskityöstä maksettiin käteisellä kerran kuussa. Tuntipalkka oli 16,5 markkaa. Kioskeissa myytiin Nalle-tikkareita, sämpylää ja jäätelöä, riikinkukot tepastelivat pihamaalla edes takaisin. Jännittäviäkin tilanteita sattui, kun joku murtautui Karhulinnaan kassakaappiin ja voihki rahat.

Nykyään japanilaisen elektronilaiteita valmistavan Furuno Oy:n Service Managerina työskentelevä Valo opiskeli peruskoulun jälkeen ammattikoulussa merimieheksi ja vietti opintojensa aikana useita kesiä merillä kansimiehen ja vahtipäällikön tehtävissä. Työn rytmiin kuului yleensä kolme viikkoa merillä ja kolme vapaalla.

– Aloitin laivalla yleismies-jantusena ja valmistumisen jälkeen eteneminen oli nopeaa. Laiva on kuin pieni kaupunki, jossa kaikkien alueiden on toimittava. Parasta työssä on ryhmän veljeys ja yhteisöllisyys. Koska ketään ei pääse karkuun, oppii toimimaan porukassa ja sietämään myös vähän hankalampia tyyppejä.

Anna Väre