Työkyöpeli

Tiimeissä on todellakin voimaa

20.5.2019 klo 4:00

Huipputiimeistä ja niiden syntymisestä on puhuttu viime vuosina paljon – eikä turhaan tai vaikutuksetta. Moni organisaatio on kaiken keskustelun innostamana rakentanut toimintansa itsenäisten, useammista toiminnoista koostuvien tiimien ehdoilla. Nyt jos koskaan on herätty siihen, että tiimeissä on voimaa.

Monet isot toimijat, kuten Google, ovat jo vuosien ajan tutkineet huipputiimien muodostumista ja syitä sen takana, miksi tietyt tiimit onnistuvat paremmin kuin toiset. Huipputiimi kun ei automaattisesti synny niin, että alan huiput laitetaan työskentelemään samaan tiimiin – päinvastoin, vaikutus voi olla negatiivinenkin. Tutkimuksissa onkin ilmennyt, että huipputiimin muodostumisen taustalla on paljon muutakin kuin pelkkä huippuosaaminen.

Huipputiimi voi syntyä ns. keskinkertaisistakin työntekijöistä, jos tiimin jäsenten kesken vallitsee luottamus, joka taas antaa tilaa luovuudelle ja mahdollistaa ongelmien ratkaisemisen yhdessä. Pelkkä asiantuntijuus tai yksilön ominaisuudet eivät siis takaa huipputulosta, vaan hyvin toimiva tiimi voi koostua hyvinkin erilaisista taustoista ja näkökulmista, jotka täydentävät toisiaan. Ihan loogista, eikö?

Sujuva yhteistyö ja luottamus ovat siis avainasemassa, kun halutaan rakentaa huipputiimi. Tämän muodostuminen taas voi kestää vuosia, joten harvoin pikavoittoja on näköpiirissä. Ja joka kerta kun tällaiseen huipputiimiin lisätään tai sieltä poistetaan työntekijöitä, joutuu tiimi ikään kuin uudelleen kalibroimaan itsensä. Monistaminen tai skaalaaminen ei siis ihan tuosta noin vaan onnistukaan.

Tämä kaikki kannattaa pitää mielessä myös silloin, kun organisaatiorakenteita ja tiimejä muodostetaan tai muokataan: onko kenties olemassa jo erinomaisesti toimivia tiimejä, joiden olisi syytä jatkaa yhdessä rakenteellisista muutoksista huolimatta? Ohjelmistokehityksestä tuttu ketterän kehittämisen (tai agile) työskentelytapa on hyvä esimerkki siitä, miten tiimille annetaan yhdessä ratkottavaksi tehtäviä, eikä työtä ohjata perinteisellä ylhäältä alaspäin tulevalla tehtävin jako -mallilla, vaan tiimi itse päättää, kuka tekee mitäkin ja mitä priorisoidaan milloinkin. Tätä mallia soveltaen voi ajatella, että tiimi kuin tiimi pystyy ratkomaan monimuotoisiakin ja haastavia ongelmia, vaikkei yksittäisillä tiimiläisillä olisi juuri kyseistä vaadittua aiempaa kokemusta.

Ketterä tiimi ikään kuin kouluttaa ja tukee toinen toisiaan, mikä taas ruokkii luottamusta ja itsenäisyyttä. Yksilön tasolla itsenäisyys ja vaikuttamismahdollisuus taas ovat asioita, jotka tutkitusti parantavat tuloksia ja työskentelyä. Kun yksilö voi vaikuttaa tekemäänsä työtä koskeviin päätöksiin, hän motivoituu ja suorittaakin tehtäviään paremmin. Ei hassumpaa, vai mitä?

Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina