Tältä näyttää tulevaisuuden työelämä

Miten teemme töitä tulevaisuudessa? Millaiselle osaamiselle on jatkossa kysyntää? Mihin kaikkeen tässä pitää vielä varautua? Kurkistimme työn tulevaisuuteen, ja tältä siellä näyttää.

Siinä missä tulevaisuuden ajatteleminen herättää jonkun uteliaisuuden, jonkun toisen se saa työntämään päänsä pensaaseen. Yhtä innostaa, toista pelottaa ja kolmannelle koko tulevaisuus näyttäytyy niin kaukaisena, että horisontissa häämöttää pelkkää utua. 

Me ihmiset suhtaudumme tulevaisuuteen eri tavoin, käy ilmi Sitran juuri julkaisemasta Tulevaisuusbarometrista. Sen mukaan esimerkiksi tulotaso ja koulutustausta vaikuttavat siihen, millaisia tuntemuksia tulevaisuuden ajatteleminen kussakin herättää. 

Yksi on kuitenkin varmaa: tulevaisuus tulee ja siihen on mahdollista varautua.

 

 

Generalisteille riittää kysyntää

Viime aikoina mediassa on puhuttu generalisteista. Generalisti-sana saattaa tuoda mieleen moniosaajan, joka pystyy hyppäämään joustavasti työstä toiseen tai jokapaikanhöylän, joka pärjää ja pystyy ammatissa kuin ammatissa. Aivan tästä ei kuitenkaan ole kysymys. 

Generalisteilla tarkoitetaan useimmiten ihmisiä, jotka ovat opiskelleet tietyn ammatin sijaan yleissivistäviä aineita. Käytännössä tällaisia aineita ovat esimerkiksi yhteiskunta- ja kauppatieteet. Yleissivistävien aineiden opiskelu tarjoaa osaamista, joka on sovellettavissa sellaisiin tehtäviin, joissa tarvitaan kykyä kriittiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisutaitoa.

Generalistit hahmottavat laajoja kokonaisuuksia, tunnistavat yksityiskohtien taustalla vaikuttavia ilmiöitä ja näkevät asioiden välisiä syy-seuraussuhteita. 

Nämä ovat kykyjä, joita tarvitaan yhä kompleksisemmaksi käyvässä maailmassa, joten vaikuttaa hyvin todennäköiseltä, että generalisteille riittää kysyntää tulevaisuuden työelämässä. 

 

 

Automaatio korvaa tylsät ja raskaat työt

Moni on kuullut väitteen, jonka mukaan robotit vievät työmme. Toiset ovat huolissaan oman työnsä puolesta, jotkut miettivät, mihin ammatteihin ja millaisille aloille arvaa jälkikasvuaan kannustaa. 

Teknologia, kuten automaatio, vie työpaikkoja ihmisiltä, mutta toisaalta se synnyttää myös kokonaan uudenlaisia töitä, joissa tarvitaan uudenlaista osaamista. 

Teknologinen kehitys myös vapauttaa ihmiset sellaisiin hommiin, joissa tarvitaan inhimillistä pääomaa, kuten luovaa ja kriittistä ajattelua. Ihmiset siirtyvät raskaista, tylsistä, likaisista ja mekaanisista töistä tehtäviin, joissa pääsevät paremmin käyttämään potentiaaliaan. Robotit puolestaan ottavat hoitaakseen hommia, joissa ne ovat ihmistä tarkempia, halvempia, nopeampia ja jaksavampia. 

Automaatio valjastetaan yhä useammin avuksi tilanteissa, joissa se tekee työn tarkemmin tai tehokkaammin kuin ihminen, mutta tulevaisuudessa robotti saattaa nykyistä useammin työskennellä ihmisen työparina. 

 

 

Sitä, millaisia töitä päätämme antaa teknologian hoidettaviksi, ohjaavat megatrendit. Sitra on määritellyt megatrendit useista ilmiöistä koostuviksi yleisiksi kehityssuunniksi ja laajoiksi muutoksen kaariksi. 

Sitra julkaisi vuonna 2020 megatrendiselvityksen, jossa se määritteli viisi keskeistä muutoksen teemaa: ekologisella jälleenrakennuksella on kiire, väestö ikääntyy ja monimuotoistuu, verkostomainen valta voimistuu, teknologia sulautuu kaikkeen ja talous etsii suuntaansa. 

Tällaiset megatrendit vaikuttavat työn tekemisen tulevaisuuteen, käytännössä muun muassa siihen, millaiselle työlle on tarvetta ja miten työtä tehdään. Megatrendien ohjaamana työmarkkinat ovat esimerkiksi ottaneet suunnan, jossa keskipalkkaiset työt ovat vähentyneet, mutta korkea- ja matalapalkkaiset lisääntyneet. 

Megatrendit vaikuttavat taustalla siinäkin, että ihmiset siirtyvät yhä useammin töihin, joissa kone ei pysty korvaamaan inhimillistä pääomaa. Väestön ikääntyminen tarkoittaa, että hoitoalalla riittää töitä jatkossakin. Ilmastonmuutos on saanut yritykset palkkaamaan vastuullisuuden asiantuntijoita ja koronapandemia synnyttänyt muun muassa kokonaan uuden hygieniakoordinaattorin ammatin. Tähän tapaan taustalla vaikuttavat megatrendit muokkaavat sitä, millaisia töitä teemme tulevaisuudessa. 

 

 

Epätyypillisistä työsuhteista tulee tyypillisiä

Vaikuttaa siltä, että tulevaisuudessa nyt epätyypillisiksi kutsutut työsuhteet muuttuvat tyypillisiksi. Yhä useammat tekevät pätkä- ja keikkatyötä tai ovat määräaikaisissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa. Moni työskentelee yrittäjämäisesti alustatalouden kautta. 

Tulevaisuuden työelämässä työsuhteisen työn ohella saatetaan pyörittää omaa yritystoimintaa tai tehdä enemmän tai vähemmän satunnaisesti töitä freelancerina. 

Tämä työn tekemisen muutos tuo toisaalta vapautta tuunata omaa työuraa omia toiveita vastaavaksi, mutta toisaalta myös uudenlaista epävarmuutta. 

 

 

Etätyö lisääntyy

Koronan myötä kynnelle kykenevät siirtyivät etätyöhön tai osittaiseen etätyöhön. 

Joissain organisaatioissa muutokseen reagoitiin nopeasti luopumalla kokonaan toimitiloista. Jotkut yritykset muuttivat pienempiin tiloihin ajatuksena, ettei työnantajan tiloissa jatkossa työskennellä yhtä usein kuin ennen koronaa. 

Monet työntekijät alkoivat arvostaa sitä, ettei heidän tarvitse enää aamuin illoin matkustaa työpaikalle. Toiset jäivät kaipaamaan työpaikan yhteisöllistä tunnelmaa. Lue myös, miten meillä rakennetaan yhteisöllisyyttä etätyössä. 

 

 

On merkkejä siitä, että etätyö jatkuu koronapandemian laannuttuakin aiempaa laajemmin. Työnantajan tiloissa käydään tulevaisuudessakin, mutta pikemmin tekemässä yhteistyötä ja huolehtimassa yhteishengestä, ei enää niinkään tekemässä itsenäistä työtä.  

Kaikilla aloilla etätyö ei toki ole jatkossakaan mahdollista, mutta on ammatteja, joissa osa työstä saattaa teknologisen kehityksen myötä muuttua paikkariippumattomaksi. 

 

 

Tulevaisuudessa voi opiskella sitä, mikä kiinnostaa eniten

Kun maailma ympärillä muuttuu, muuttuvat myös osaamistarpeet. On aloja, joilla osaamista on päivitettävä jatkuvasti läpi työuran, ja toisaalta ammatteja, jotka saattavat kokonaan kadota yhden ihmisen elinaikana. Toisille riittää pienempi määrä täydennyskoulutusta uran aikana. 

Varmin keino turvata selustaa muuttuvassa työelämässä on oman osaamisen pitäminen ajan tasalla. Tulevaisuuden työelämässä vahvoilla ovatkin ne, joiden mieli on avoin uuden omaksumiselle. 

Merkittävä muutos on se, että tulevaisuudessa leipä voi tulla pöytään useasta lähteestä. Yhä useampi tekee lempiharrastuksestaan sivubisneksen tai työskentelee osa-aikaisesti palkkatyössä ja siinä sivussa yrittäjänä. Uuden oppimisen ei enää tarvitse liittyä vain nykyiseen ammattiin tai omaan koulutusalaan vaan osaamista voi laajentaa oman kiinnostuksen mukaan myös yllättäviin suuntiin. 

Ylipäätään koulutus tuo turvaa muutoksessa. Muuttuvassa maailmassa voi kuitenkin olla paikallaan miettiä, onko kannattavaa opiskella niin sanottu varma ammatti, vaikka se ei olisi itselle se kaikkein mieluisin, vai lieneekö parempi satsata opiskelualaan, josta syttyy toden teolla, vaikka näkymät töiden suhteen olisivat epävarmemmat. Koronapandemia on laittanut miettimään, kuinka paljon niin sanottuja vanhan ajan varmoja ammatteja enää on, ja pärjääkö yhdellä kapealla osaamisella. 

Futuristi Elina Hiltunen ennustaa Tulossa huomenna -kirjassaan, että koulutus-sana jää tulevaisuudessa historiaan. Hiltunen arvioi, että oppimisen mittayksikkönä eivät tulevaisuudessa olekaan enää tutkinnot kuten nykyään, ja että oppimisen menetelmät ja lähteet voi tulevaisuudessa valita itselleen laajasta ja kansainvälisestä valikoimasta. 

Kenties siis tulevaisuudessa opiskelemme vain sitä, mistä eniten sytymme.

 

 

Siirrettävät taidot voi siirtää tulevaisuuteen

Varsinaisen ammattiin liittyvän osaamisen lisäksi tulevaisuuden työelämässä tarvitaan yleisiä työelämätaitoja. Ne pitävät sisällään sellaisia tehtävästä ja organisaatiosta toiseen siirrettävissä olevia taitoja kuin kieli-, viestintä- ja IT-taidot.

Asiantuntijat ovat olleet jo pitkään huolissaan suomalaisnuorten kielitaidon kaventumisesta. Viimeisimpänä on huhuiltu saksan kielen osaajia kansainvälistä kauppaa tekemään. Kielitaito lieneekin osaamista, jolle on kysyntää tulevaisuuden työelämässä.

Myös medialukutaidon ja kriittisen ajattelun merkitystä työelämätaitoina on viime aikoina kuulutettu tulevaisuudessa tarvittavina työelämätaitoina – ja tässä palaammekin alussa mainittuihin generalisteihin.