Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen kiittelee Ruotsin valtiovarainministerin Anders Borgin ja VATT:n ylijohtajan Juhana Vartiaisen raporttia "erinomaiseksi analyysiksi" ja on tekijöiden kanssa samaa mieltä yksikkötyökustannusten epäedullisesta kehityksestä Suomessa.

Raportin mukaan Suomen kilpailukykykuilu muihin euromaihin nähden on jopa 15-20 prosenttia. Inkeroisen mukaan Suomi ui todella syvällä.

Osana keinovalikoimaa Borg ja Vartiainen ehdottavat palkkamaltin jatkamista. Lisäksi työmarkkinaosapuolten tulisi päästä sopuun paremmasta palkkaneuvottelujen mallista. Vientiteollisuus olisi palkka-ankkuri, joka rajaisi muiden palkkojen nousua. Kirjoittajien mukaan palkkaneuvottelujen kansallista koordinointia on vahvistettava. Myös Inkeroisen mukaan palkkaneuvottelujen koordinointi on tärkeää.

Ruotsissa on toimittu niin, että teollisuussektori on käytännössä ottanut päänavaajan roolin ja teollisuuden palkantarkistukset sovitaan kullakin neuvottelukierroksella. Inkeroisen mukaan Suomessa ei ole olemassa mitään kirjoitettua sääntöä marssijärjestyksestä, eikä päänavaajan korotustaso ole aina ollut kattona.

Hajautetut palkkaneuvottelut

Vartiaisen ja Borgin raportissa todetaan, että "Suomen työnantajat ovat sitä mieltä, että palkkaneuvottelut tulisi hajauttaa yritystasolle." Tämä tukisi työnantajien mukaan tuottavuuskasvua. Borg ja Vartiainen mielestä tutkimuksessa mikään ei kuitenkaan tue olettamaa, että tuottavuus kasvaisi, jos palkoista sovittaisiin paikallisesti.

Inkeroinen ei tunnista raportin väitettä siitä, että Suomen työnantajat ajaisivat totaalihajautusta palkoista sovittaessa. Hän viittaa edustamaansa järjestöön eli Teknologiateollisuuteen, joka on pitkään kehittänyt paikallista sopimista ja ajanut sen lisäämistä.

Borg ja Vartiainen puhuvatkin raportissaan siitä, että vahva kansallisen koordinoinnin mekanismi ei sulje pois sitä, että "yhteisesti sovittu keskimääräinen liikkumavara jaettaisiin paikallisesti, yksilöllisen suorituksen mukaan". Eli toisin sanoen keskitetyn sopimisen sisällä sallittaisiin liikkumavaraa paikallisille palkkaneuvotteluille.

Inkeroinen pitää myös hyvänä ajatusta siitä, ennen sopimusneuvotteluja tehtäisiin palkanmuodostusraportti, jossa olisi analysoitu palkkaratkaisujen vaikutuksia työttömyyteen ja työllisyyteen.

Hän kannattaa myös Borgin ja Vartiaisen ehdotusta valtakunnansovittelijan roolin määrittelemisestä uudelleen. Näin sovittelija voisi muuttua pelkästä neuvottelusovun luojasta työllisyyden ja kasvun edistäjäksi.

Lähde: Taloussanomat