Stereotypiat ja syrjinnän pelko ohjaavat seksuaalivähemmistöjen uravalintoja

Seksuaalinen suuntautuminen ei vaikuta työkykyyn, mutta silti siitä voi tulla työpaikalla ongelma, johon liittyy syrjimistä ja salailua. Sukupuolistereotypiat vaikuttavat myös monen ei-heteroseksuaalin tai transnuoren ura- ja koulutusvalintoihin, koska he pelkäävät joutuvansa tietyillä aloilla ongelmiin.

– Tutkimukset osoittavat, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat suomalaisessa työelämässä edelleen osin karkeaakin syrjintää ja ovat varsin epätasa-arvoisessa asemassa muihin verrattuna, sanoo Helsingin yliopiston kasvatussosiologian dosentti ja vanhempi tutkija Jukka Lehtonen.

Lehtonen tutkii erityisesti ei-heteroseksuaalisten ja transnuorten asemaa työelämässä, uravalinnoissa ja työelämään liittyvissä kontakteissa. Hän on tutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa työelämän tasa-arvokysymyksiä tarkastelevassa WeAll -hankkeessa. Hankkeen kyselytutkimukseen vastasi 1861 ei-heteroseksuaalia tai transnuorta.

Kun pitää mahtua samaan laatikkoon

Syrjintää ja ikäviä kokemuksia välttääkseen työssä käyvät ei-heteroseksuaalit pyrkivät usein salaamalla suuntautumisensa. Erityisen tyypillistä salailu on työnhaussa tai uuteen työhön mentäessä.

– Osa ei-heteroseksuaalista ja transnuorista kokee, ettei työharjoitteluissa, kesätöissä tai  pätkäsuhteissa ole tarpeenkaan kertoa omasta seksuaalisuudestaan tai sukupuolikokemuksestaan, mutta toisaalta monia haittaa, että heidän pitää keksiä selityksiä tai valheita seurustelustaan tai perhetilanteestaan. Reilu viidesosa kaikista vastaajista oli kokenut kiusaamista ja syrjintää tai muuta epäasiallista kohtelua.

Eniten ongelmia töissä kohtaavat transnuoret, jotka kokevat myös vahvinta painostusta sukupuolinormin mukaiseen käyttäytymiseen.

Kyselyiden mukaan miehiin ja miesoletettuihin kohdistetaan tässä enemmän painetta kuin naisiin ja naisoletettuihin. Onkin tyypillistä, että juuri miesoletetut kokevat miesenemmistöiset alat ja työpaikat ongelmallisesti niihin liittyvien vahvasti maskuliinisten odotusten takia.

”Suosin naisvaltaisia aloja, koska viihdyn paremmin naisten seurassa, tunnen oloni turvallisemmaksi ja pystyn olemaan avoimemmin oma itseni”, ei-heteroseksuaalinen miesvastaaja kertoo.

Salailu ja valehtelu stressaavat

Lehtosen mukaan ei-heteroseksuaaliset miehet välttelevät muita miehiä useammin miesenemmistöisiä aloja, joita he pitävät naisvaltaisia aloja homofobisempina. Osa transnuorista puolestaan haluaa lykätä työnhakua, kunnes on saanut sukupuolensa muutettua henkilötunnukseen omaa kokemusta vastaavaksi.

– Oman sukupuolikokemuksen tai seksuaalisuuden salaaminen vaikuttaa monin tavoin henkilön työssä pärjäämiseen ja jaksamiseen. Toisaalta salaaminen voi torjua huonoa kohtelua ja kiusaamista, eli sillä voi olla hyviä seurauksia.

Salailu ja paljastumisesta stressailu vievät kuitenkin paljon energiaa. Moni työssä käyvä pelkää joutuvansa ulos työporukasta mikäli totuus omasta seksuaalisuudesta paljastuu ja välttelee siksi työkaverien tapaamista vapaa-ajalla.

Salailun kääntöpuoli on myös se, että suuntautumistaan salaileva työntekijä voi joutua sietämään kahvipöydässä mauttomia homovitsejä ja puhtaasti heteronormatiivisia puheenaiheita, ja jopa teeskentelemään pitävänsä niistä, mikäli haluaa pitää erilaisuutensa kaapissa.

Syrjintä kuriin läpinäkyvyydellä

Viime vuonna seksuaalisuuden moninaisuudesta kysyttiin ensi kertaa myös sosiaali- ja terveysministeriön teettämässä Tasa-arvobarometrissa. Siihen vastanneet uskoivat syrjinnän olevan yleisempää miesvaltaisilla työpaikoilla. Vain viidennes palkansaajista uskoi, ettei trans- ja intersukupuolisia syrjittäisi heidän omalla työpaikallaan.

Vaikka laki kieltää syrjinnän, kiusaamisen ja kaikenlaisen seksuaaliseen moninaisuuteen liittyvän häirinnän, ovat yritykset usein varsin epätietoisia sen vaatimuksista tai ainakaan asiaa ei ole mietitty tarpeeksi.

– Siksi me WeAll-hankkeen tutkijat olemmekin esittäneet, että viranomaistahon tulisi koota yritysten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat kootusti rekisteriin, josta työnhakijat voisivat tutkia työpaikan tasa-arvotilannetta, ja viranomaiset voisivat seurata miten lakia noudatetaan. Näin hyviä käytäntöjä ja muutosideoita voitaisiin levittää myös muihin työyhteisöihin.

Anna Väre