Verkkopresenssin hallinta ja mielipidevaikuttaminen ovat työntekijätaitoina yhä tärkeämpiä. Menestyvän työntekijän some-etikettiin kuuluu taito kertoa itsestä ja omasta osaamisesta työnantajan ja asiakkaan salaisuuksia paljastamatta.

Hirveä päivä. Tekisipä mieli kirjoittaa nettiin kunnon avautuminen niin saisi vähän sympatiaa. Mutta kannattaako sittenkään? Vaikka päivä olisi ollut yhtä tuskaa, kannattaa pahimmat höyryt päästellä muualla kun netissä. Monestakin syystä.

Ensinnäkin työsuhde perustuu luottamukseen. Some-markkinointiin erikoistuneen Dinglen toimitusjohtaja Juho Jokisen mukaan työsopimukseen kuuluva lojaliteetti- ja salassapitovelvollisuus velvoittavat pitämään suun supussa yrityksen ja sen asiakkaiden asioista myös vapaa-ajalla.

”Etenkin silloin kun Facebook-kavereita on kertynyt yli sata, on lähes mahdoton rajata sitä, kenelle päivitykset ja kommentit lopulta näkyvät”, Jokinen sanoo.

Siten on parempi, ettei hauku pomoa, työpaikan toimintatapoja tai asiakkaita vaikka sapettaisi. On myös hyvä muistaa, että netissä kaikesta jää jälki ja käydyt keskustelut voivat siten myöhemmin nousta esiin yllättävissäkin yhteyksissä. Tästä syystä statuksissa tai nettikirjoitteluissa ei kannata kirjoittaa entistäkään työnantajista tai yritysten työntekijöistä tunnistettavasti.

Koska netti on huono pitämään salaisuuksia, ei myöskään työhaastattelussa käymisestä ole järkevää huudella äänekkäästi, etenkään prosessin ollessa kesken. Ethän voi tietää, lukeeko tekstisi nykyinen työnantajasi tai joku muu paikkaa hakenut.

Somessa pitää näkyä

Jokisen mukaan suomalaiset hallitsevat some-etiketin jo ihan kiitettävästi. Vaikka nimimerkkien suojasta käydään usein värikästäkin keskustelua, valtaosalla ihmisistä terve itsekritiikki estää liian kärkkäiden mielipiteiden tai kovin erikoisten harrasteiden esittelyn omalla naamalla. Tulevaisuuden työelämässä liika itsesensuuri on joka tapauksessa äänekkyyttä haitallisempaa.

Some-asiantuntijana Jokinen kokee, että sosiaalisessa mediassa esiintyminen on jakanut sukupolvet vahvasti kahteen leiriin: niihin, jotka kertovat itsestään kaiken, ja toivovat että joku kiinnostuisi, sekä niihin, jotka pelkäävät, että joku saa tietää heistä jotakin. Työnhaun ja ammatillisen menestymisen kannalta hän pitää nuorten linjaa selvästi kannattavampana.

”Etenkin asiantuntijatyössä hyvällä verkkopresenssillä on yhä enemmän merkitystä. Siksi neuvoisinkin jokaista kertomaan ammatillisesta tekemisestään heti opiskeluajoista alkaen. Ellet tee niin itse, niin tekee joku muu – ja hän saa paikan.”

Googlaa ja anna googlata

Helpoin tapa testata nettimaineensa on googlata oma nimensä. Maine kiinnostaa muitakin, etenkin rekrytoijia, joista osalla on jo käytössä Klout-palvelun kaltaisia työkaluja, jotka mittaavat ihmisten sosiaalista vaikuttavuutta verkossa. Seuraajien määrän lisäksi tuloksiin vaikuttaa, kuinka paljon henkilön tuottamaa sisältöä on jaettu ja kommentoitu.

Yrittäjä ja some-vaikuttaja Janne Saarikko ei ole tuttu tv:stä, mutta hänen verkkovaikuttavuusarvonsa on huimat 68, enemmän kun monella ministerillä tai vaikka Arman Alizadilla. Hänen mukaansa tulos on saavutettu jakamalla verkossa tarpeeksi kiinnostavaa ja puhuttavaa sisältöä, jotka synnyttävät dialogia ja kanssakäymistä muiden käyttäjien kanssa.

Omaa persoonaa ei pidä peitellä

Saarikko erottaa ihmisen verkkopresenssin kolmeen osaan: yksityiseen, työminään ja työnantajan edustamiseen. Käytännössä roolien pitäminen erillään on kuitenkin haastavaa, sillä niiden takana vaikuttaa yksi sama ihminen.

”Jokainen meistä on omanlaisensa persoona eikä omaa minuuttaan sinällään pidä peitellä. Itse jaan vapaasti mielipiteitäni, mutta yleensä ne liittyvät aina jollain tapaa työhöni ja asiantuntijuuteni. Kotiasioistani sen sijaan kerron varsin vähän, lasteni kuvia en julkaise koskaan”, Saarikko kertoo.

Jokainen kuitenkin vetää rajansa itse. Esimerkiksi bilekuvat kuluvat normaaliin elämään. Epäilyttävämpää on, jos  kaikki ihmisestä löytyvät tulokset ovat täydellisyydellä siloteltuja.

Työnhakuprosessissa rekrytoijalta on kiellettyä googlata hakijoita. Molemmat asiantuntijat kehottavatkin työnhakijaa liittämään työhakemukseensa linkin Google-tuloksista.

”Koska tulokset ovat luotu ennen haastattelua, niiden avulla on helppo todistaa olevansa sellainen ihminen kun on sanonut olevansa. Jos googlatessa ilmenee jotain, mikä on selvässä ristiriidassa haetun työpaikan arvoihin, olisiko työpaikka sitten sopiva muutenkaan”, Jokinen kysyy.

Anna Väre

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.