Työkyöpeli

Sattumaa vai suunnitelmaa?

14.12.2015 klo 7:45

Tiedättehän ne tyypit, joiden työura näyttää olevan yhtä sattumanvaraista ajelehtimista kohti yhtä sattumanvaraista päämäärää? Tai ne uraohjukset, jotka ovat laskelmoineet jokaisen työpaikanvaihdoksensa tarkkaan jo vuosiksi eteenpäin.

Urasuunnittelun tyylejä lienee yhtä paljon kuin meitä työmyyriäkin. Toiset ovat liikenteessä hälläväliä-tyylillä, toiset optimoivat tarkkaan jokaisen siirtonsa ja toiset putoavat jonnekin välimaastoon. Itse olen ehkä sekoitus molempia ääripäitä: tilanteen pakosta olen ajautunut tiettyihin töihin ja erikoistunut ikään kuin vahingossa tiettyihin asioihin – toisaalta olen aina tiennyt suunnan, jonka uralleni haluan ja se on ajautumistilanteista huolimatta kuin ihmeen kaupalla pitänyt.
 
Onko urasuunnittelussa sitten ideaa vai pitäisikö antaa työelämän ohjata omalla autopilotillaan? Itse en usko liian tiukkoihin tavoitteisiin tai aikatauluihin, mitä tulee urasuunnitteluun, sillä elämällä on paha tapa tapahtua juuri silloin kun vähiten sitä odotat. Ja kas, suunnitelmat menivät mönkään, vaikket voinut asiaan millään lailla vaikuttaa, mikä saattaa etenkin täydellisyydentavoittelijaa ahdistaa ja jopa masentaa. Mutta että työura täysin vailla tavoitteita? Ehkei kuitenkaan niinkään.
 
Sen verran kontrollinhaluinen olen minäkin, etten luultavasti uskaltautuisi – tai edes osaisi – heittäytyä täysin virran vietäväksi työelämässä. Ehkä siitä syystä ihailen juuri niitä, jotka siihen pystyvät ja ovat tyylillään vieläpä päätyneet unelmiensa työhön, yleensä vielä aikaisemmin kuin me muut, jotka niin kovasti pidämme kiinni tavoitteistamme.
 
Ehkä työuran suunnitteluun pitäisikin suhtautua tarkan aikatauluttamisen sijaan päämäärätietoisen lempeästi: antaa tilaa sattumille, mutta pitää lopullinen (tai väliaikainen) tavoite kirkkaana mielessä. Nimittäin vaikka luulisit tietäväsi mikä urallesi on parasta, saatat yllättäen löytää itsesi aivan jostain muualta kuin mitä olit alun perin kaavaillut, ja huomata olevasi juuri siellä missä pitääkin.
 
Sen lisäksi, että me muutumme ihmisinä, muuttuu myös työelämä ja sen vaatimukset. Eikä kaikkeen voi ennalta varautua – elämästähän tulisi sitä paitsi kovin tylsää jos voisi.
 
Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina