Sano vaan suoraan

Puhuminen – tai oikeastaan tässä tapauksessa omien mielipiteiden ilmaiseminen – on toisinaan haastavaa. Etenkin työpaikalla.

Lieneekö suomalaista luonteenlaatua mieluummin jupista hiljaa itsekseen tyytymättömyyttään vai mitä, mutta tunnustan itsekin toisinaan sortuvani äänettömään mielenosoitukseen töissä jos jokin ei omasta mielestäni mene putkeen. Olen kuitenkin tietoisesti pyrkinyt pois tästä ”huonosta tavasta”, ja uskonkin nykyään vahvasti suoraan puhumisen voimaan, niin töissä kuin vapaallakin. Eikä tämä tarkoita töykeyttä tai muutenkaan mitään negatiivista, sillä suoraan voi sanoa kohteliaastikin. Ja yleensä vastaanottaja myös arvostaa tätä.

Aina kun joku työpaikalla jupisee mielestään saamaansa epäoikeudenmukaista kohtelua niin, ettei kritiikin kohteena oleva henkilö ole kuulemassa, mietin, eikö olisi vaan helpompi sanoa suoraan mitä ajattelee? Sen sijaan että esimerkiksi märehtii kinkkistä tilannetta pomon kanssa tämän selän takana kollegoiden kesken eikä oikeastaan tee asialle mitään ei ainakaan edistä omaa asiaa. Ehkä pomo ei edes tiedä asioiden olevan huonosti ja suorat sanat olisivat aidosti tervetulleita. Ehkä suun puhtaaksi puhuminen puhdistaisi myös työilmapiiriä?

Jos jotain työelämässä olen oppinut niin sen, ettei kukaan ole ajatustenlukija ja suurin osa ihmisistä ajattelee ensimmäisenä omaa agendaansa ja sen edistämistä – hyvässä ja pahassa. Siispä on turha nillittää sivu suun mennyttä ylennystä tai unohtunutta palkankorotusta itsekseen; harva pomo tai kollega aktiivisesti yrittää tehdä muiden elämästä ikävää, kaikkea ei vaan hyvällä tahdollakaan voi muistaa. Siksi muistuttaminen kannattaa. Ja mielellään hyvässä hengessä tehtynä, ei viikkojen tai kuukausien omassa mielessä hilloamisen ja agressioiden kerryttämisen jälkeen.

Se on vähän sama mitä kumppanin löytämisestä usein sanotaan: ei kukaan kotoa tule hakemaan. Joten mitä jos seuraavan kerran vaan sanoisi rohkeasti suoraan?

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina