Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö samassa työssä ei ole sallittua, jos työnantajan työvoiman tarve on pysyvää. Etelä-Karjalan käräjäoikeuden ratkaisussa L 12/10598 arvioitiin sitä, oliko työnantajalla ollut laissa edellytetty peruste solmia työntekijän kanssa toistuvia eripituisia määräaikaisia työsopimuksia useiden vuosien ajan.

Työsopimuslain mukaan toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työvoimatarpeen pysyväksi. Tapauksessa lastenhoitajana toiminut työntekijä oli solminut työnantajansa kanssa kymmenen vuoden aikana 92 määräaikaista työsopimusta, joiden kesto vaihteli yhdestä päivästä yli puoleen vuoteen. Työntekijä oli toiminut työnantajan vakituisten työntekijöiden sijaisena.

Työntekijä katsoi, ettei työnantajalla ollut perusteita solmia hänen kanssaan tällä tavalla toistuvasti peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia. Työnantajan mukaan perusteltu syy oli olemassa, koska sijaisuus on perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle.

Käräjäoikeus katsoi, että vaikka yksittäisten määräaikaisten työsopimusten käytön perusteena oli ollut hyväksyttävä syy eli sijaisuus, määräaikaisten sopimusten runsas lukumäärä ja yhteenlaskettu kesto sekä niistä muodostuva kokonaisuus osoittivat, että työnantajalla oli ollut lastenhoitajan tehtäviä koskeva pysyvä työvoiman tarve. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei tällöin ollut sallittua.

Käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen, mutta tuomion perustelut osoittavat, että työnantajan tulee tarkastella työvoiman tarvetta laajemmin kuin työsopimus kerrallaan. Vaikka yksittäisen määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle sinänsä olisi hyväksyttävä syy, työvoimatarve kokonaisuudessaan voi kumota perusteen. Jos työvoimatarve tietyssä tehtävässä muodostuu pysyväksi, työnantajalla ei ole enää oikeutta solmia uusia määräaikaisia työsopimuksia tähän tehtävään.