Työkyöpeli

Psykologinen turvallisuus on luottamuksen ja avoimen keskustelun perusta

2.12.2019 klo 6:24

Johtamiskeskustelussa on viime vuosina puhuttu paljon psykologisesta turvallisuudesta ja sen positiivisista vaikutuksista tiimityöhön. Kun olo on työpaikalla turvallinen, uskaltaa työntekijä kokeilla uutta ja ottaa vuorovaikutukseen liittyviä riskejä, eli keskustella avoimesti. Tämä taas tutkitusti parantaa tiimityötä.

Jokainen lienee kokenut sen hetken työpaikalla, kun tekisi mieli avata suunsa, mutta ei kuitenkaan uskalla tai halua – tuntuu, ettei sillä, mitä haluaisi sanoa, ole merkitystä tai asiaan suhtauduttaisi toivotulla tavalla. Työyhteisö ei silloin tunnu psykologisesti turvalliselta.

"Mitä sitten, tarvitseeko sitä kaikkea sitten edes kommentoida, jos ei uskalla?", saattaa joku kysyä. Niin. Aika moni tärkeä näkökulma jää hyödyntämättä silloin, kun tiimissä ei uskalleta sanoa ääneen, mitä ajatellaan. Onko työyhteisöissä varaa tähän hiljaisuuteen? Jos kaiken aikaa osa tiimistä vaikenee, saatetaan päätyä ratkaisuihin, jotka ovat tiimin ja yhtiön kannalta kohtalokkaita. Vain koska tiimin kulttuuri ei kannusta avoimeen keskusteluun.

Psykologista turvallisuutta voi – ja pitää – aktiivisesti vahvistaa

Psykologinen turvallisuuden tunne ei synny itsekseen, vaan sen eteen on tehtävä aktiivisesti töitä. Aivan kuten luottamus, turvallisuuden tunne syntyy ajan kanssa ja avoimesti keskustellen. Tiimiläisiä kannattaa kannustaa dialogiin ja mielipiteidensä esiin tuomiseen turvallisessa ympäristössä: jokaista kuunnellaan, toisia vastaan ei hyökätä, vaan kaikille on selvää, että nyt keskustellaan eikä kiistellä. Hankalista lähtökohdista ponnistettaessa voi olla tarpeen luoda säännöt sille, miten ylipäätään työpaikalla keskustellaan.

Kyse on lopulta kunnioittavasta käytöksestä, siitä että tiimiläiset kokevat tulevansa reilusti kohdatuksi. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikesta pitää olla samaa mieltä, vaan että mielipiteet pidetään erossa henkilöstä eli asiat kiistelevät, eivät ihmiset. Eriävien mielipiteiden ei tulisi vaikuttaa siihen, miten tiimi työskentelee yhdessä.

Esimies, kannathan vastuusi

Esimiehen käytöksellä on tietenkin suuri merkitys siinä, muodostuuko tiimiin turvallisuuden tunnetta vai ei. Epäjohdonmukainen ja impulsiivinen käytös pitää tiimin varpaillaan ja koskaan ei voi tietää, miten pomo reagoi, eikä turvallisuuden tunnettakaan synny. Ethän rakenna ympärillesi tällaista ilmapiiriä?

Tärkeää on myös puhua virheistä avoimesti ja mahdollisimman neutraalisti. Jos virheitä aletaan kammota pomon haukkujen pelossa, tukahtuu luovuus ja kokeilunhalu tiimissä hyvin nopeasti. Tämä taas johtaa nopeasti varman päälle pelaamiseen, kokeilukulttuurin tukahtumiseen ja ajaa tiimiläiset keskittymään varmistuksen varmistuksiin sen sijaan, että keskityttäisiin siihen, mikä työssä on oikeasti tärkeää. Prioriteetit menevät vinksalleen ja pitkään jatkuessaan virheiden pelko lamauttaa tiimin toimintakyvyn.

Esimiehellä on siis iso vastuu siinä, minkälaisen työyhteisön ja -ilmapiirin hän omalla käytöksellään rakentaa. Onneksi suuntaa voi aina ryhtyä muuttamaan ja psykologista turvallisuuden tunnetta rakentamaan, eli harvoin peli on kokonaan menetetty.