Perfektionistista pessimistiksi – pessimistinen elämänfilosofia voi suojella työuupumukselta

Kyllä, pessimistisestä elämänasenteesta voi ammentaa jaksamista työhön. Positiivisuutta ja onnistumisia korostavassa työelämässä pessimismin erikoisnaisen, yliopistonlehtori Maija Saviniemen ajatus on kerrassaan raikas. Lähdetäänpä siis katsomaan, mikä kaikki tällä kertaa menee pieleen!

Oulun yliopiston suomen kielen yliopistonlehtori Maija Saviniemi kuvailee itseään pesunkestäväksi pessimistiksi. Kuulostaa nihkeältä, joten tehdään heti pari asiaa selväksi. Saviniemen pessimismissä ei ole kyse negatiivisesta asenteesta tai turhanaikaisesta marisemisesta. Sen sijaan asian ytimessä ovat ratkaisukeskeisyys, armollisuus itseä kohtaan ja pettymysten ennakointi.

Saviniemi on jakanut pessimismin ilosanomaa muillekin: ollut perustamassa Puolangan pessimismipäiviä ja toimittanut kollegojensa Merja Maikkolan, Paula Vaskurin ja Milla Kinnusen kanssa artikkelikokoelman, joka käsittelee sitä, miten pessimistisestä toimintafilosofiasta voi ammentaa hyötyä opettamiseen ja oppimiseen. Kollegat kirjoittivat teoksen pessimismipedagogiikasta opettajien työn tueksi, mutta kirjan oivalluksista voi ammentaa jokainen, joka kaipaa keinoja työuupumuksen ennaltaehkäisemiseen.

Kuunnellaan siis, mitä Saviniemellä on kerrottavanaan.

Lue myös: Miten teillä voidaan? – Psykologinen turvallisuus työyhteisössä 

Perfektionisti on hidas aloittamaan ja huono lopettamaan

Maija Saviniemi on siis pessimisti. Hän kuvailee itseään myös toipuvaksi perfektionistiksi. Pessimismipedagogiikan ydinajatukset armollisuus, epäonnistumisen ennakointi ja kaikkien tunteiden salliminen liittyvätkin juuri taipumukseen tavoitella täydellisyyttä.

Perfektionismi on ajanut Saviniemeä työssä kohti parempaa, vieläkin parempaa ja parasta suoritusta. Hyvästä yrityksestä huolimatta hän ei ole vielä kertaakaan yltänyt täydellisyyteen.

– Mikä edes on täydellisen määritelmä? Perfektionistihan keksii aina parantamisen varaa, hän puuskahtaa.

Saviniemi on kokenut armottomuuden itseä kohtaan uuvuttavaksi. Se on tehnyt työtehtävien aloittamisesta vaikeaa, koska takaraivossa on jyskyttänyt pelko epäonnistumisesta. Jos hän on alkuun päässytkin, on asioiden loppuun saattaminen tuntunut työläältä – eihän tuotos ole valmis ennen kuin se on täydellinen!

Pessimismipedagogiikan ydinajatukset armollisuus, epäonnistumisen ennakointi ja kaikkien tunteiden salliminen liittyvätkin juuri taipumukseen tavoitella täydellisyyttä.

Samalla kun Saviniemi on pinnistellyt parhaaseensa työssä, sisäinen ääni on solvannut häntä surkeaksi. Saviniemi kertoo, että täydellisyyteen pyrkivän sisäinen puhe on usein minäkeskeistä ja että siitä puuttuu suhteellisuudentaju.

– En ikinä sanoisi kenellekään toiselle ihmiselle sellaisia asioita, joita olen sanonut itselleni, hän kauhistelee. Pessimistinen ajattelu – epäonnistumiseen varautuminen ja armollisuus itseä kohtaan – voi tuoda perspektiiviä ja auttaa pääsemään pois omaa napaa kiertävältä kehältä.

Lue myös: Työterveyspsykologi Katariina Tuominen kertoo, mistä perfektionismissa on kysymys ja miten sen kanssa pärjää töissä. 

Häpeä huonommuudesta hälvenee puhumalla

Maija Saviniemi tunnistaa perfektionismin kumpuavan häpeästä. Häpeä itsessään kuuluu ihmisen elämään, mutta liika häpeäminen uuvuttaa. Siksi Saviniemi toivoo, että työyhteisöissä keskusteltaisiin rehdimmin työssä tapahtuvista virheistä sen sijaan, että niistä vaietaan häpeän pelossa.

Jotta positiivisuuden ja onnistumisen ohella on mahdollista tuoda työpaikalla esiin kaikenlaisia tunteita, vaaditaan työyhteisöltä luottamuksellista ilmapiiriä, psykologista turvallisuutta. Saviniemen mukaan siihen satsaaminen kannattaa. Hän on huomannut, että jos voi jakaa oman virheen muiden kanssa, yleensä saa vertaiskokemuksia.

– Jokaiselle sattuu ja tapahtuu, jos jotain elämässään ylipäätään tekee. Kun kertoo virheestä muille, häpeä epäonnistumisesta hälvenee. Vain puhumisen ja jakamisen myötä työssä koettu häpeä voi alkaa arkipäiväistyä.

Lue myös: Myötätuntotutkija Miia Paakkanen: ”Työelämä ei ole otollinen empaattiselle käyttäytymiselle” 

Pessimisti valitsee taistelunsa

Saviniemelle iso oivallus perfektionismista toipumisessa on ollut työtehtävien priorisoiminen niiden tärkeyden perusteella.

– Kun vähemmän tärkeälle työlle antaa vähemmän aikaa ja vaivaa, vapautuu tärkeille tehtäville kapasiteettia, hän kiteyttää. Kun tärkeisiin töihin saa edelleen panostaa, työ pysyy mielekkäänä, mutta ei uuvuta.

Saviniemi on huomannut, että perfektionisteja kannustetaan toisinaan tähtäämään kympin suorituksen sijaan kahdeksikon suoritukseen. Hän kehottaa konkretisoimaan, mitä kahdeksikon suoritus käytännössä tarkoittaa.

Kun kertoo virheestä muille, häpeä epäonnistumisesta hälvenee.

– Jos pakollinen koulutus tuntuu jo ajatuksenakin kuormittavalta, voisiko kasin suoritukseen riittää se, että menee paikalle eikä pilaa muiden päivää? hän havainnollistaa.

Saviniemi ei näe kympin suoritukseen tähtäämisessä mitään vikaa, jos se ei kuormita. Pessimistinen toimintatapa ei siis missään nimessä tähtää rimanalitukseen. Sen sijaan tavoitteena on hallittu riman madaltaminen, lempeä suhtautuminen epätäydellisyyteen.

– Pessimisti ennakoi omaa jaksamistaan, ja hyvä keino siihen on karsia pienistä kuormittavista asioista.

Lue myös: Taklaa työuupumus ajoissa – uupumuksesta toipuneiden oivalluksia 

Ein sanominen on tervettä ennakointia

Herkästi innostuvana ihmisenä Maija Saviniemi on huomannut, että vaikka kaikkeen voisi lähteä mukaan, kaikkea ei ole mahdollista saattaa loppuun. Siksi pessimisti harjoittaa työelämässä tervettä ennakointia. Hän valitsee taistelunsa silläkin uhalla, että leimautuu laiskaksi, kielteiseksi tai hankalaksi tyypiksi. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin toteaa, että vasta harjoittelee ein sanomista ja kasin suoritusta.

Jos perfektionistin on vaikeaa vetää rajoja itselleen, Saviniemi kehottaa kutsumaan hätiin esihenkilön tai työkaverin. Auttaa, jos voi sopia yhdessä muiden kanssa, paljonko aikaa ja vaivaa tiettyyn työtehtävään sopii käyttää. Keskeneräiseltä ja epätäydelliseltä tuntuvasta työstä on helpompi päästää irti, jos on saanut luvan lopettaa, kun tuotos on täydellisen sijaan riittävän hyvä.

Lue myös: ”Ihan törkeitä ajanhukkataukoja” – Psykologin vinkit stressinhallintaan 

Huonosti resursoitu työ ei pessimismipedagogiikalla parane

Saviniemi painottaa, että vaikka itse kuinka varautuisi ja asennoituisi, aina työssä jaksaminen ei ole itsestä kiinni.

– Jos tuntee olonsa stressaantuneeksi tai kuormittuneeksi, voi kysyä, onko orjapiiskuri omien korvien välissä vai johtuuko kuormitus jostain, mikä ei ole omissa käsissä. Jos työ on huonosti resursoitua, ei siinä oman ajattelutavan muutos auta.

Lue myös: Lähtijät – kun työpaikan vaihtaminen on ainoa oikea ratkaisu 

 

 

Teksti: Liina Hurri
Kuva: Heini Karjalainen