Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö samassa työssä ei ole sallittua, jos työvoiman tarve on pysyvää. Ratkaisussa KKO:2015:64 arvioitiin tapausta, jossa työntekijän kanssa oli solmittu 22 määräaikaista työsopimusta viiden vuoden aikana.

Tapauksessa työntekijä oli työskennellyt elokuusta 2005 syyskuuhun 2010 lähes yhtäjaksoisesti kaupungin palveluksessa ruokapalvelutyöntekijänä samoissa työtehtävissä samassa toimipisteessä 22 määräaikaisessa työsuhteessa. Kahden viimeisen määräaikaisuuden perusteena oli kuntaliitoksen toimintatapatarkastuksen keskeneräisyys. Muilta osin määräaikaisuuksien perusteena oli sijaisuus.

Määräaikainen työsopimus vaatii perustellun syyn

Työnantajan aloitteesta tehtävä määräaikainen työsopimus edellyttää perusteltua syytä, kuten esimerkiksi sijaisuutta, työn kausiluonteisuutta tai tiettyä projektia. Ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta pidetään toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena.

Laki ei estä solmimasta useita peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia, kunhan kullekin määräaikaisuudelle on perusteltu syy. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei kuitenkaan ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.

Työvoimatarpeen pysyvyyttä on arvioitava kokonaisuutena

Tapauksessa korkein oikeus katsoi, että sijaisuuksien osalta yksittäisille määräaikaisille työsopimuksille oli sinänsä ollut perusteltu syy. Työntekijälle oli jokaista työsopimusta solmittaessa kerrottu, kenen vakituisen työntekijän tehtävää hän oli hoitanut.

Vaikka yksittäisten määräaikaisten työsopimusten perusteena oli ollut hyväksyttävä syy, korkein oikeus katsoi kuitenkin, että työntekijän suorittamien työtehtävien samankaltaisuus, määräaikaisten työsopimusten kesto ja lukumäärä, sekä niistä muodostuva kokonaisuus osoittivat, että työnantajalla oli ollut pysyvä työvoiman tarve keittiötyöhön. Tämän puolesta puhui myös se, että työnantaja oli ylläpitänyt sijaislistaa, jolla se oli jatkuvasti hakenut sijaisia keittiötyöhön.

Toimintatapatarkastuksen keskeneräisyyden osalta kyse oli ollut ruokapalveluun kohdistuvasta uudelleenjärjestelystä, joka aiheutti epävarmuutta työntekijöiden työllistymisen edellytyksistä. Varautuminen toiminnan muutoksiin voi sinänsä olla perusteltu syy määräaikaisuuksille. Tässä tapauksessa näin ei kuitenkaan ollut, koska työnantaja ei osannut edes arvioida, koska toimintatapatarkastus tulisi valmistumaan ja koska mahdolliset muutokset ruokapalvelutyössä tulisivat voimaan. Kahden viimeisen työsopimuksen pituutta ei myöskään ollut sidottu toimintatapatarkastuksen valmistumiseen tai työvoiman tarpeen muutokseen.

Näissä olosuhteissa työnantajalla ei ollut perusteltua syytä solmia määräaikaisia työsopimuksia. Työntekijän työsopimusta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana ja työnantaja tuomittiin maksamaan työntekijälle työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus.

Epävarmuus työllistämisen edellytyksistä on oltava konkreettinen

Tuomio osoittaa, että työnantajan tulee tarkastella työvoiman tarvetta laajemmin kuin työsopimus kerral-laan. Vaikka yksittäisen määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle sinänsä olisi hyväksyttävä syy, työvoimatarve kokonaisuudessaan voi poistaa perusteen. Jos saman työntekijän kanssa solmitaan useita peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia, tulisi työvoiman pysyvyyden tarve arvioida erityisen huolellisesti.

Lisäksi tuomio osoittaa, että sellainen työvoiman tarpeen mahdollinen muutos, joka ei ole konkreettisesti ennakoitavissa työsopimusta solmittaessa, ei ole perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle. Työnantaja ei voi siirtää työntekijälle riskiä mahdollisista tulevista vielä ennakoimattomista työvoiman tarpeen muutoksista.

 

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.