Blogi

Paluuta entiseen työelämään ei ole – onko aika ennen koronaa sama kuin haikailu markka-aikaan?

Paula Narkiniemen blogi, jossa aiheena työn ja työnhaun maailma.
Blogi

Monella työpaikalla edelleen haikaillaan aikaan ennen koronaa: on toimistollepaluupakkoa, epämääräistä kärvistelyä hybridikokouksissa, joiden pelisääntöihin ei olla pureuduttu vieläkään ja etätyötä tekevien kyttäystä.

Vaikka kutakuinkin jokainen pandemian vaikutuksia työelämään puiva artikkeli ja juttu on viimeisen vuoden korostanut sitä, ettei paluuta vanhaan ole, tuntuu että monella työpaikalla viesti on mennyt kokonaan ohi. Tuleeko osa porukasta haikailemaan aikaan ennen koronaa samaan tapaan kuin jotkut haikailevat edelleen markka-ajan perään?

Pandemia kiihdytti työelämän murrosta, joka jo oli käynnissä – merkittävästi. Yhtäkkiä muutos tapahtui lähestulkoon yön yli ja uuteen työelämään tuli totuttautua niilläkin työpaikoilla nopeasti, joilla muutos oli aiemmin ollut muita hitaampaa. Silti moni edelleen toivoo ja luulee, että jossain kohtaa maagisesti “palataan vanhaan”. Että jonain aamuna kaikki kulkevat taas joka päivä työpaikoille kuten ennenkin, kokoustavat vain kasvokkain, matkustavat jokaisen asiakaspalaverin perässä maailman ääriin eikä etäpäiviä tehdä kuin äärimmäisessä hädässä. 

Kertarysäyksellä tapahtuneen muutoksen jälkeen on aika viilata yksityiskohtia

Kuulostaa hassulta – ja silti monelle todelliselta tulevaisuuden kuvalta. Isoissa muutoksissa on ihan normaalia haikailla aikaan ennen muutosta pitkäänkin, mutta jos pääasiallinen tila etenkin yrityksen johdon mielissä on jäädä kiinni vanhaan, ollaan pulassa. Siinä kun on vissi ero, halutaanko muutokseen sopeutua yhdessä työntekijöiden kanssa muuttunutta tilannetta arvioiden ja siihen ratkaisuja etsien vai autoritäärisesti koko työyhteisön puolesta päättäen. Aikaa on nimittäin ollut jo tovi sopeutua ainakin isoimpiin muutoksiin, joten nyt jos koskaan olisi aika viilata ne arkea hiertävät pienemmätkin asiat kuntoon.

Mitä jos vanhan perään haikailun sijaan työpaikoilla otettaisiin härkää sarvista, todettaisiin tosiasiat ja pureuduttaisiin siihen, miten muutoksen kyytiin päästäisiin kunnolla – yhdessä? Mietittäisiin viimeinkin, miten ne hybridikokoukset saadaan sujuvammiksi, miten huolehditaan yhteisöllisyydestä ja vaikkapa siitä, miten uudet työntekijät saadaan osaksi tiimiä etänäkin. Ei sitä paluuta markka-aikaankaan koskaan tullut.

Lue myös: Kokeilukulttuurin rakentaminen vaatii muutakin kuin hyviä ideoita