Psyykkinen oireilu on lisääntynyt korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa vuosi vuodelta (Korkeakouluopiskelijoiden Terveystutkimus 2016). Puolella opiskelijoista on masennuksen ja ahdistuksen oireita, kokemuksia jatkuvasta ylirasituksesta ja uupumuksesta.

Uupumus voi johtua opiskeluun liittyvästä stressistä ja ilmetä väsymyksenä, kyynisyytenä ja riittämättömyyden tunteina. Lähes jokainen opiskelija kokeekin väsymystä ja univaikeuksia. Yli viidennes opiskelijoista kokee mielialansa, tulevaisuuden suunnittelemisen, omat voimansa ja kykynsä negatiivisiksi. Korkeakouluopiskelijoiden lisäksi uupumuksen kokemukset ovat hälyttävän yleisiä jo toisen asteen koulutuksessa opiskelevien keskuudessa (Kouluterveyskysely 2017).

18.4.18 vietettiin ensimmäistä kertaa Opiskelijoiden Mielenterveyspäivää. Silloin muistutettiin, että opiskelijoiden mielellä on väliä.

– Mielenterveys on osa opiskelukykyä, joka on yhteydessä opintojen sujuvuuteen, hyvinvointiin ja tulevaan työkykyyn, psykologi Elina Marttinen Nyyti ry:stä sanoo.

Opiskelijahyvinvointiverkosto haluaakin keskustelun ja tietoisuuden avulla herättää positiivisia tunteita ja jakaa tietoa, miten opiskelijoiden hyvinvointia voidaan tukea. Opiskelijoiden Mielenterveyspäivän teemana oli tänä keväänä Myötätunnosta hyvinvointia.

– Myötätunto muita ihmisiä kohtaan rakentaa hyvinvointia tukevia yhteisöjä, ja myötätunto itseä kohtaan auttaa huolehtimaan omasta jaksamisesta paremmin. Arkinen myötätuntoinen läsnäolo ja kohtaaminen ovat niitä pieniä tekoja, joilla voidaan saada valtavan paljon hyvää aikaan, Marttinen sanoo.

Valmiiksi väsyneinä työelämään?

Psykologi Elina Marttinen on pohtinut työssään millä keinoilla opiskelijoita pitäisi tukea. Yhtä vastausta asiaan ei ole. Psykologiassa painotetaan usein yksilön jaksamista. Marttisen mielestä olisikin olennaisempaa puhua yhteisön jaksamisesta ja yhdessä toimimisesta.

– Yrittäessäni etsiä tähän kysymykseen vastausta sekä käytännön työstä että tutkimustiedosta, olen psykologina astunut melkoiseen ansaan. Ja se ansa on uupumisen ja jaksamisen ongelmien tarkastelu pelkästään yksilökeskeisesti ja ihmisen psykologisena ilmiönä. On totta, että yksilöt – ihmiset – uupuvat ja kokevat riittämättömyyden tunteita ja kyynisyyttä, mutta ratkaisun avaimet eivät löydy pelkästään yksilön muutoksesta tai yksilön buustaamisesta entistä vahvemmaksi, Marttinen sanoo.

Uupuminen ja jaksamattomuus ovat aina myös yhteisön kuten korkeakoulun tai työpaikan ongelma. Tällöin ratkaisujen tulisi löytyä yhteisöjen ja organisaatioiden muutoksesta.

– Ratkaisulla tarkoitetaan pyrkimystä muuttua sellaiseksi opiskelu- tai työympäristöksi, jossa sen jäsenet eivät uuvu ja parhaimmassa tapauksessa voivat innostua, kokea energisyyttä, merkityksellisyyttä ja opiskeluihin ja työhön uppoutumisen kokemuksia, Marttinen muistuttaa.

Mitä keinoja on käytettävissä?

Millaisia voisivat olla keinot, joilla voidaan tukea yksilön ja yhteisön välistä vuorovaikutusta niin että sekä yksittäinen ihminen kokee vähemmän uupumista että yhteisö edistää sellaista kulttuuria, jossa sen jäsenet kokevat jaksavansa hyvin ja voivat innostua?

Käytännön keinojen löytäminen lähtee liikkeelle seuraavista asioista: 1) yksilön kannalta siedettävä työn määrä, 2) jokaiselle mahdollisuus valita ja hallita itse edes joitain opiskelujen tai työn osa-alueita, 3) yksilöiden tunnustus ja palkitseminen, 4) tukea-antava opiskelu- tai työyhteisö, 5) reiluuden, oikeudenmukaisuuden ja kunnioituksen vaaliminen sekä 6) selkeät arvot ja merkityksellinen opiskelu tai työ.

Nämä seikat tukevat yksilöiden psykologisten perustarpeiden tyydytystä ja sitä kautta edistävät merkittävällä tavalla hyvinvointia.

Lääkäriopiskelija uupui

6. vuoden lääketieteen opiskelija ja Suomen YK-nuorisodelegaatti Jonne Juntura uupui opiskeluaikana ja auttaa nyt muita.

– Uupumiseni syitä oli monia, mutta merkittävänä näin ympäristöstä tulevan paineen. Lääketieteellisessä tiedekunnassa opinnot ovat hyvin joustamattomia, sillä kurssit järjestetään vain kerran vuodessa tiettyyn aikaan. Jos et käy kurssia samassa tahdissa muiden kanssa, tiput auttamatta vuosikurssiltasi. Monessa tapauksessa poissaolomahdollisuuksia kysellessä vastauksena on "tervetuloa kurssille ensi vuonna" -tyyppinen kommentti. Tämän vuoksi moni tulee mieluummin kipeänä kouluun kuin riskeeraa kurssilta tippumisen ja sen taloudelliset seuraukset opintotuen menetyksenä. Kun tähän yhdisti ympäristön, jossa jokaisen oletettiin olevan mukana järjestötoiminnassa, omaavan pari kunnianhimoista harrastusta ja väitöskirjaprojektin, lopputulos oli aika selvä, Jonne Juntura valottaa.

Jonnen mukaan opiskelijan arki on nykyään hyvin hektistä ja armotonta. Opiskelijoiden etenemistä seurataan Kelan toimesta tarkemmin ja mikäli etenemisellä on esteitä, opintotuen takaisinperintäkirjettä saa odottaa pelolla.

– Näin ollen mainitsemani uupumukseni taustavaikuttajat eivät ole ainutlaatuisia vain omalle tiedekunnalleni, vaan pätee myös muualla.

Pysähdy ajoissa

Uupumus on salakavala seuralainen, joka hiipii elämään vähitellen. Jonne ei huomannut omaa uupumustaan ennen kuin paniikkikohtaukset pakottivat pysähtymään.

– Pysähtyminen pakotti minut lepäämään ja levätessäni huomasin kuinka väsynyt olinkaan ollut. Hankalinta oli oman väsymyksen hyväksyminen, sillä koin uupumuksestani syyllisyyttä. Ajattelin, että tekiväthän monet vielä minuakin enemmän, mutta eivät uupuneet. Kesti aikaa ennen kuin ymmärsin kuinka suorittajamoodissa olin ollut ennen uupumista. Omassa prosessissa suurin apu oli läheisten tuki ja keskusteluapu, jota sain myös terapiasta, Jonne muistelee.

Jonnea uupumus auttoi laittamaan elämän prioriteettejä kuntoon ja jättämään enemmän vapaa-aikaa arkeen. Uupumus auttoi laittamaan elämän prioriteettejä kuntoon ja jättämään enemmän vapaa-aikaa arkeen.

– Koen, että uupumukseni ja sen taustatekijöiden käsittely on parantanut elämänlaatuani ja olen onnellisempi nyt kuin koskaan ennen.

Jonnen vinkit uupuneelle:

1.  Pysähdy ennen kuin on liian myöhäistä. Mieli ei kestä yhtään sen enempää kuin mikään muukaan ruumiinosa, vaan menee liiallisen rasituksen vuoksi "rikki".

2. Omaa uupumusta, masennusta tai ahdistusta ei myöskään kannata hävetä.

3. Joka toinen suomalainen kärsii elämänsä aikana jostain mielenterveysongelmista, joten kysymys enemmän säännöstä kuin poikkeuksesta. Asian kanssa ei saa jäädä yksin.

4. Hae apua. Avun hakeminen terveydenhuollosta on kaikkea muuta kuin häpeä.

 

www.nyyti.fi