Onko ok motivoitua työssä pelkästä palkasta?

Paljon on viime aikoina ollut puhetta ja kirjoittelua työn merkityksellisyydestä ja itsekin olen tästä paasannut useampaan otteeseen. Kuinka työn ja työnantajan odotetaan yhä enemmän sopivan omaan arvomaailmaan ja etiikkaan, ja ettei palkka esimerkiksi enää ole kovin korkealla kriteereissä työtä valittaessa. Mutta entä jos palkka onkin tosi tärkeä, se kaikkein tärkein kriteeri – onko edelleen ok sanoa se ääneen?

Palkka on jännä aihe työelämässä: samaan aikaan se on kaiken työn tekemisen pohja (töitä lähtökohtaisesti tehdään, jotta saadaan palkkaa) ja kuitenkin yhä useammalle se on listan häntäpäässä kun puhutaan työn tekemisen motiiveista. Tänä päivänä on jopa trendikkäämpää kertoa tekevänsä itselleen merkityksellistä työtä palkan kustannuksella: tärkeintä on, että työ vastaa omia arvoja, ei se, mitä siitä maksetaan. Tai näin ainakin väitetään. Lisäksi palkka on edelleen suorastaan tabu suomalaisessa työelämässä, siitä ei ole sopivaa puhua ainakaan ylettömästi ja harva tietää edes ystäviensä liksat.

Lue myös: Palkka-avoimuus edistää yhdenvertaisuutta työelämässä

Ei siis ihme, jos tunnelma alkaa olla sen suuntainen, ettei palkkaa kannata mainita työn tekemisen ykköskriteerinä – vaikka sitähän se pohjimmiltaan aina on.

Lue myös: Saisinko käydä töissä ihan vain rahan takia?

Työelämä seuraa megatrendejä – toisinaan vaan hitaammin

Työn merkityksellisyyden korostuminen työelämän valinnoissa ei kuitenkaan kosketa kaikkia, vaikka välillä tuntuu, ettei muusta juuri enää puhutakaan kuin arvoperusteisista valinnoista. Onko kohta enää ok sanoa, että tekee työtään vain palkan takia ja ettei muilla asioilla ole juuri väliä? Lyhyesti: totta kai on.

Samalla kuitenkin uskon, että työelämä on pitkässä ja osittain hitaassa murroksessa mitä tulee arvoihin ja merkityksellisyyteen.

Muutosta ajaa kuluttajien ja asiakkaiden vaatimukset yhä vastuullisemmasta ja läpinäkyvämmästä toiminnasta, jotka alkavat taas viiveellä näkyä työmarkkinoilla. Työt muuttuvat sen mukaan, mistä yhteiskunnassa on kysyntää ja tämä tulee näkymään myös siinä, kuinka paljon työn merkityksellisyys korostuu työntekijöiden työuraansa koskevissa valinnoissa. Tiiviisti: tarjolla alkaa olla yhä enemmän töitä, joiden välillä ei tarvitse tehdä arvoperusteista valintaa palkan ja merkityksellisyyden osalta. Ehkä valintaa ei jossain kohtaa tarvitse edes miettiä.

Lue myös: Hyvin johdettu työkyky tukee työn merkityksellisyyttä

Tähän on kuitenkin vielä matkaa ja sillä välin moni voi painia ulkopuolisuuden tunteen tai jopa syyllisyyden kanssa: onko jotenkin huonompi ihminen, jos valitsee työn ennemmin liksan kuin arvomaailman perusteella?

Tai jos asia ei edes käy mielessä työpaikkaa valittaessa. Tähän ei mielestäni kuitenkaan ole syytä: jokaisen meistä arvomaailma ajaa työn tekemisen taustalla, vaikka työtä tehtäisiinkin ”pelkän” palkan perusteella, sillä jotain varten se palkkakin halutaan tienata. Oli se sitten perheen elättäminen, uusi auto tai mikä vaan, motiivi työn tekemisen taustalla peilaa arvoihimme halusimme tai emme – eikä arvoja oikein voi arvottaa, eikö?

Lue myös: Mikä sinua motivoi töissä?