Onko suomalaisen yhteiskunnan peruspilari kainuulainen konemies vai turkulainen naislääkäri? Mitä eri koulutukset maksavat yhteiskunnalle?

Yhteiskunnan kansalaisiin suuntaamien investointien ja maksettujen etuuksien suhde takaisin valuviin veroeuroihin nähden vaihtelee merkittävästi aloittain, ihmisryhmittäin ja alueellisesti. Toki satoja suomalaisia työllistävän kasvuyrityksen perustanut vähemmän kouluttautunut kansalainen on hyvinvoinnin luojana omassa luokassaan, mutta kuka pärjää tavallisten työssäkäyvien suomalaisten vertailussa?

Eri aloilla vallitsee erilainen panos-hyöty -suhde. Pelkän peruskoulun tai ammattitutkinnon suorittanut ahkera työmies antaa usein enemmän kuin saa. Terveys ja työssä jaksaminen sekä työuran ja eläkeajan pituus vaikuttavat suuresti siihen, onko ihminen vanhuusvuosinaan maksaja vai saaja.

Koulutuksen kustannuserot

Koulutuksen hinnassa on suuria alakohtaisia ja alueellisia eroja. Pääkaupunkiseudun koululaitoksen kustannukset ovat maakuntayliopistoa suuremmat. Yliopistojen vuotuiset käyttömenot opiskelijaa kohden olivat vuonna 2012 keskimäärin 13 800 euroa, kun taas ammattikorkeakouluissa menot opiskelijaa kohden nousivat 7 000 euroon.

Tilastojen mukaan yhden lääkärin kouluttaminen maksoi Helsingissä 173 000 euroa (Opetusministeriö). Sen sijaan edullisimman lääkäritutkinnon sai Turusta noin 63 000 eurolla.

Suuripalkkaisista ammateista lakimiesten kouluttaminen on verrattain halpaa. Helsingin yliopistossa oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon hinnaksi on laskettu runsaat 19 000 euroa ja koko maassa keskimäärin 23 000 euroa.

Kauppatieteen tutkinnon hinta nousee keskimäärin 30 000 euroon, humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkinnon 35 000-40 000 euroon ja teknillisen alan tutkinto 42 000 euroon.

Yhteiskunnalle edullisimpia kansalaisia ovat siis ne, jotka etenevät merkittäviksi veronmaksajiksi ilman kalliiksi tulevaa tutkintoa.

Tiesitkö?

63-vuotiaana eläkkeelle jäävän palkansaajan tyypillisiin ominaisuuksiin kuuluu, että hän on mies,
hänellä on perusasteen koulutus ja vajaa työura, pienet tulot, pieni karttunut työeläke ja työura yksityisellä sektorilla. Sen sijaan 63 ikävuoden jälkeen työelämässä jatkava palkansaaja on nainen, jolla on ylemmän korkea-asteen koulutus, erityisen lyhyt työura, suuret tulot ja vähintään kohtalainen terveys, ei parisuhdetta. Tämä 63+ nainen työskentelee julkisella sektorilla. Lähde: Eläketurvakeskus.

Lähde: Taloussanomat