Itä-Suomen hovioikeuden tuomiossa S 14/250/20 oli kysymys siitä, oliko työntekijällä oikeus korvaukseen, kun työntekijä oli irtisanoutunut työnantajan laiminlyötyä työaikakirjanpidon.

Työaikalaki asettaa työnantajalle velvollisuuden kirjata työtunnit ja niistä maksetut korvaukset työntekijöittäin. Työaikakirjanpitoon on kirjattava säännölliset työtunnit sekä lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit ja niistä suoritetut korvaukset.

Työsopimuslain mukaan työntekijä saa purkaa työsopimuksen, jos työnantaja rikkoo tai laiminlyö laista johtuvia, työsuhteessa olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan niin vakavasti, että työntekijältä ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Jos työntekijä käyttää purkuoikeuttaan, työnantaja voidaan määrätä maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus tulee sovellettavaksi myös, jos työntekijä purkamisen sijaan irtisanoutuu työnantajan menettelyn vuoksi.

Tapauksessa työntekijä oli pyytänyt työnantajaltaan selvitystä ylityötunneistaan toukokuussa 2012. Työnantaja oli ilmoittanut, että työntekijälle oli kertynyt huomattavasti miinustunteja, jotka tämä joutuisi korvaamaan tekemällä töitä loma-ajalla. Työntekijä oli tämän jälkeen useasti pyytänyt työnantajalta tarkkaa selvitystä tunneistaan. Vasta helmikuussa 2013, kun työntekijä oli jo irtisanoutunut, työnantaja oli toimittanut selvityksen työtunneista. Selvityksestä ilmeni, ettei työntekijälle ollut kertynyt miinustunteja.

Sekä käräjä- että hovioikeus katsoivat, että työnantajan kuukausia jatkunut menettely aiheutti työntekijälle merkittävää epävarmuutta palkan määrästä ja tulevista lomista. Työnantajan toiminta osoitti, että työaikakirjanpito oli laiminlyöty. Työntekijällä oli perusteltu aihe epäillä, että työtunteja koskeva epäselvä tilanne jatkuisi vastaisuudessakin. Työnantajan olisi pitänyt ymmärtää menettelynsä merkitys työntekijälle ja näissä olosuhteissa työntekijällä katsottiin olleen oikeus päättää työsuhteensa työnantajan sopimusrikkomuksen vuoksi. Työnantaja määrättiin maksamaan työntekijälle korvauksena hänen 3 kuukauden palkkaa vastaava summa.

Tuomio ei ole lainvoimainen, mutta se muistuttaa työnantajan lakisääteisten velvollisuuksien huolehtimisen tärkeydestä ja siitä, miten velvollisuuksien laiminlyönti voi oikeuttaa työntekijän päättämään työsuhteensa ja vaatimaan työnantajalta tästä johtuvia korvauksia. Korvaussumma voi olla enimmillään työntekijän 24 kuukauden palkkaa vastaava summa.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.