Miten asuntolainakaton kiristys vaikuttaa nuorten palkansaajien tulevaisuudennäkymiin? Onko nuorilla ikinä varaa ostaa asuntoa?

Finanssivalvonta moitti hiljattain vuoden 2016 heinäkuussa voimaan tulleen asuntolainojen lainakaton toimivuutta. Lainakaton tarkoituksena oli välttää ylivelkaantumista rajoittamalla pankin myöntämää asuntolainan määrää 90 tai 95 prosenttiin asunnon arvosta. Eli asunnon ostajalla täytyy olla vähintään 10 tai 5 prosenttia lainasummasta esimerkiksi säästöinä.

Käytännön kokemus lainakaton tehokkuudesta ja toiminnasta on osoittanut, että lainakatto ei ole pitänyt. Pahimmillaan pankit ovat tarjonneet itse kulutusluottoa asuntolainan lisäksi, jolloin kuluttajalle on voitu myöntää lainakattoa suurempi lainasumma. Lisäksi, asuntolainan vakuutena voidaan käyttää myös muita vakuuksia kuin itse asuntoa, jolloin lainaa voidaan myös myöntää lainakattoa suurempi määrä. Tämänhetkisten matalien luottokorkojen aikana kuluttajan maksukyky voi olla turvattu, mutta korkojen lähtiessä uuteen nousuun voivat mahdolliset maksuvaikeudet lisääntyä. Kiristettävä lainakatto pyrkisi ehkäisemään suomalaisten ylivelkaantumista paikkaamalla nykyisen lainakaton heikkouksia.

Lainakaton kiertämisen estämiseksi on ehdotettu muun muassa tuloihin sidottua tai asunnon arvoon sidottua lainakattoa. Tuloihin sidotussa lainakatossa katto määräytyisi lainanhakijan tulojen mukaan.  Asunnon arvoon sidotussa lainakatossa lainakatto määräytyisi edelleen asunnon arvon mukaan, mutta myös esimerkiksi kulutusluotto laskettaisiin mukaan lainakaton alaisuuteen kuuluvaan lainasummaan.

Tuloihin sidottu lainakatto voisi muodostua ongelmalliseksi etenkin nuorille asunnonostajille. Nuorilla on jo pidempään ollut vaikeuksia päästä mukaan työelämään: tälläkin hetkellä miltei neljännes 15–24-vuotiaista on työttömiä ja huonon taloudellisen tilanteen aikana valmistuneiden 25–34-vuotiaiden pienituloisuus on kasvussa. Menneiden vuosien lupaus varmasta työpaikasta opintojen päätteeksi on kadonnut. Työelämä on murroksessa, joka näkyy lisääntyvissä määräaikaisissa työsopimuksissa ja yrittäjyyden kasvussa. Esimerkiksi eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta hylkäsi maaliskuussa 2016 nollatuntisopimukset kieltävän kansalaisaloitteen, joka olisi taannut tietyn työtuntimäärän osa-aikaisille työntekijöille.

Muuttuvat tulot aiheuttaisivat ongelmia tuloihin sidotussa lainakattomallissa. Jatkuvasti muuttuvien tulojen huomioiminen lainakatossa olisi miltei mahdotonta. Ratkaisuksi on ehdotettu joustomahdollisuutta, eli pankeilla olisi oikeus tarvittaessa joustaa lainakaton vaatimuksista. Keille ja missä tilanteessa jousto olisi mahdollista, on edelleen auki.

Toinen vaihtoehto, asunnon arvoon kytketty lainakatto, ehkäisisi ylisuurten asuntolainojen myöntämistä sitomalla lainasumman asunnon arvoon. Tässä mallissa lainanhakija ei voisi saada lainakattoa suurempaa lainasummaa esimerkiksi vakuuksien tai kulutusluoton myöntämisen kautta, koska asunnon oston yhteyteen otettavien lainojen yhteissumma olisi lainakaton alainen. Tämä vaihtoehto ehkäisisi paremmin lainakaton ylityksiä kuin nykyinen malli. Kysymykseksi jää, miten pankit tulisivat huomioimaan asunnon mahdollisen arvon alenemisen tai nousun asuntolainan myöntämisen yhteydessä?

Asuntoon säästäminen sekä lainan takaisinmaksu ovat pitkiä prosesseja ja asunnon osto täysin lainarahalla ei ole missään nimessä suositeltavaa. Lainakaton mahdollinen kiristys täytyisi kuitenkin hoitaa sellaisella tavalla, joka mahdollistaisi asuntolainojen vastuullisen myöntämisen myös nuoremmalle sukupolvelle, joka ei tule työllistymään samalla tavalla kuin vanhempansa. Tämä vaatisi jouston lisäksi huomiota luottokelpoisuuden määrittämiselle sekä harkittuja päätöksiä päättäjiltä asuntolainasääntelyn vaikutuksista kaikille mahdollisille asunnonostajille.

 

Tuuli Viinanen / VertaaEnsin.fi